01 - 18.05.2010, 12:20

Juoksemalla rahaa Sveitsin MS-liitolle - sattumalta

Olin helatorstain ympärillä Sveitsissä Zurichin lähellä kyläilemässä vanhemman tyttäremme kummien Riikan ja Simpan luona ja tulipa samalla osallistuttua Zurichissä Flughafenkauf Kloten-juoksutapahtumaan. Juoksumatkana oli 17 kilometriä ja keli oli haastava. Suomen helteiden sijasta Zurichissä oli kuusi astetta lämmintä ja vettä satoi reippaasti!
Maaliintulon ja vaatteiden vaihdon jälkeen bongasimme maalialueelta Sveitsin MS-liiton teltan ja menin tietysti kysymään syytä heidän mukanaoloaan juoksutapahtumassa. Keskustelun aikana selvisi, että yksi juoksutapahtuman yhteistyökumppaneista tuki Sveitsin MS-liittoa maksamalla jokaisen osallistujan jokaisesta juostusta kilometristä 0,25 frangia Sveitsin MS-liitolle!
Tapahtumassa oli kaikkiaan yli 1700 osallistujaa, joista suurin osa juoksi pisimmän matkan 17 km, eli ihan mukavasti frangeja kilisi sveitsiläiseen MS-toimintaan. Minun juoksuni siis kartutti paikallista MS-liittoa 4,25 frangia, yksittäin ei iso summa, mutta kun sen kertoo lähes 1700:lla, saadaan jo ihan mukava potti. Hyvä tapa kerätä varoja toimintaan ja minulle se tietysti merkitsi ehkä enemmän kuin monelle muulle juoksijalle.
Yhteensattuma oli aika hauska, sillä en ollut tästä asiasta tietoinen ennen maaliintuloani. Linkistä pääset kurkkaamaan kuvaa, jonka Simppa otti minusta juoksun jälkeen MS-liiton teltan edessä: www.msmaailma.fi/...

Juoksu muuten maittoi makeasti kyseisessä juoksussa. En ikinä saa normaalilla lenkeilläni vedettyä kovavauhtisia treenejä, mutta heti kun laittaa numeron rintaansa, sitä löytää itsestään ihan uusia voimavaroja. Ensimmäiset kaksi kilometriä juostiin minulle todella kovaa vauhtia, kilometrivauhti oli reilusti alle viiden minuutin. Seuraavat kilometrit aina viiteentoista kilometriin asti juoksin viiden minuutin kilometrivauhtia ja viimeiset kaksi sitten hieman hitaammin. Lopussa väsymyksen lisäksi menoa hankaloitti kohmeiset reidet, sillä keli oli aika kylmä juosta lyhyillä juoksuhousuilla.
Olin todella tyytyväinen omaan juoksuuni ja ylpeä myös hyvästä ystävästäni Riikasta, joka ensimmäisen kerran juoksi noin pitkän matkan!

Moni on ehkä jo käynyt katsomassa myös tuoretta videota , jossa haastateltavana on itseni lisäksi neurologi Sari Atula. Videon tarkoituksena on lisätä tietoa MS-taudin varhaisen hoidon merkityksestä sekä avata ihmisten silmiä siihen, että osa meistä MS-porukasta pystyy elämään kaikin puolin normaalia, entisenlaista elämää myös diagnoosin jälkeen – toivottavasti mahdollisimman pitkään. Video on levinnyt hyvin eri tiedotusvälineiden nettisivuille, toivottavasti sitä käydään myös ahkerasti katsomassa. Videon kuvaaminen oli hauska kokemus, tosin ei ihan uusi asia minulle, mutta ensimmäisen kerran olin kuvattavana juoksukamppeissa ja muun kuin ammatillisen osaamiseni takia.
Video kuvattiin Helsingin Arabianrannassa, jossa kuvauspäivänä kävi jäätävän kylmä tuuli. Minä olin tietysti pukenut normaalit lenkkikamppeet päälle sen kummempia ajattelematta, joten niinpä sitten palelin koko kuvausten ajan… Lopputuloksessa palelemiseni ei onneksi näy.

Kesä on jo vahvasti läsnä. Onneksi. Liikkumisen kannalta se lisää runsaasti mahdollisuuksia ja poistaa esteitä, jos tarvitset apuvälineitä liikkumiseen. Minun ainoa apuvälineeni on tällä hetkellä oma kehoni. Kehon hyvinvoinnista täytyy jaksaa huolehtia myös silloin, kun ei ole erityisiä ongelmia. Toukokuun loppu ja kesäkuun alku on minulla töissä melkoista hässäkkää. Ensi viikon maanantaina lähden työreissulle, jossa olen maanantain Kajaanissa, tiistain Kuopiossa, keskiviikon Oulussa, torstain Kokkolassa ja perjantaina tulen kotiin. Lenkkitossut täytyy ainakin pakata mukaan – muulla ei ole niin väliä.

Osallistutaanhan muuten ahkerasti maailman MS-päivän tapahtumiin, joita Suomessakin näytetään vietettävän ahkerasti eri paikkakunnilla!

Liikuntamittari: kahden viikon aikana vain kuusi juoksulenkkiä ja yksi kuntopiiri. Nopan kanssa useita kävelylenkkejä. Juoksu kuitenkin kulkee mukavasti ja mieli on korkealla.