01 - 02.06.2010, 09:21

Hei, Sirpa ei päässyt itse julkaisemaan blogiaan, joten julkaisen sen nyt hänen puolestaan. Pahoittelut, että blogi on päivän myöhässä.
Ystävällisin terveisin, Kirsi, MS-maailma
- - - - - - - - - - - -- - - - - - - - - - - -- - - - - - - - - - - -

Työmatkaviikon arkea

Joskus sitä on töissä kovempia viikkoja kuin joskus, viime viikko oli omalla tavallaan siitä kovimmasta päästä. Maanantaiaamuna kahdeksan aikaan hyppäsin junaan ja matkalle kohti Kajaania. Junamatka kesti seitsemän tuntia. Matkan aikana ehdin lukea yhden laajan raportin ja tehdä siitä oleelliset ja työssäni tarvittavat nostot ja huomiot. Lisäksi ehdin puhua useamman työpuhelun , vastata sähköposteihin ja kirjoittaa yhden artikkelin verkkolehteen.

Kajaaniin saavuttuani kävelin reilun kilometrin Kainuun liikunnan toimistolle, jossa minua jo odotettiinkin palaveriin. Palaveri kesti pari tuntia, jonka jälkeen kävin viemässä laukun hotelliin ja hieman siistiytymässä. Pikaisesti kävin myös syömässä ja sitten alkoikin Kainuun Liikunnan tilaisuus, jossa olin mukana kertomassa Kansallisen liikuntatutkimuksen viestit. Tilaisuuden lopuksi keskusteltiin urheiluseurojen kanssa puolisentoista tuntia. Onnistunut tilaisuus päättyi klo 20.15. Sen jälkeen poikkesin kaupassa ja ostin hieman iltapalaa. Vähän ennen yhdeksää lähdin vielä juoksulenkille. Sadekuuron jälkeen ilma oli raikas ja Kajaanissa oli mahtava lenkki tarjolla joen vartta pitkin. Juoksin 50 min.

Tiistain aamujunalla lähdin kohti Kuopiota. Parin tunnin junamatkan aika meni melkein kokonaan pitkän ja aika vaikean työasian selvittämiseen puhelimessa. Junamatkan jälkeen jätin laukun säilytykseen asemalle ja kävelin reilun puolitoista kilometriä Pohjois-Savon Liikunnan toimistolle palaveriin. Palaverin jälkeen Kuopiossa oli vastaava iltatilaisuus kuin Kajaanissa, ja Kuopiosta jatkoin jo myöhäisjunalla kohti Oulua. Iltalenkki jäi siis tekemättä. Juna saapui Ouluun puolenyön aikaan ja vielä yömyöhäsellä kävelin hotelliin. Laitoin keskiviikon herätyksen klo 7.00 ja lähdin jo ennen aamupalaa juoksemaan Ainolan puiston läpi kohti Pikisaarta. Reilu puoli tuntia juoksua oli piristävä herätys, sen jälkeen aamupala ja sitten taksilla Pohjois-Pohjanmaan liikunnan toimistoon. Siellä odotti videoneuvottelu, joka kesti kolme ja puoli tuntia. Taas palasin takaisin hotellille, siistiytymään ja vastaavaan, jo kahtena iltana vedettyyn iltatilaisuuteen urheiluseuroille. Oulussa oli erona se, että tilaisuuden aluksi minua oli pyydetty puhumaan reilut puoli tuntia urheiluseuran johtamisesta. Puoli yhdeksän aikaan illalla kävin syömässä, hotellille lukemaan sähköpostit ja sitten nukkumaan.

Torstaiaamuna kello soi 7.00, juoksulenkki taas Pikisaareen 40 minuuttia, suihkuun ja sitten rauhalliselle aamupalalle. Aamupalan jälkeen kävelin laukun kanssa asemalle ja matkan toiseksi viimeinen etappi alkoi. Tällä kertaa kohteena oli Kokkola. Juna oli armottoman paljon myöhässä mutta onneksi olin sopinut palaverin vasta klo 14.00. Junamatkalla taas sähköposteja, kirjoitusta ja puheluita. Onneksi koneessani on nettikortti, joten yhteydet pelaavat joka paikassa.

Kokkolassa odotti jälleen urheiluseurojen iltatilaisuus sekä Keski-Pohjanmaan Liikunnan kevätkokous. Hotellille lähtiessä aluejohtaja kysyi, lähdenkö aamulenkille. Koska juna lähti jo yhdeksän aikaan perjantaiaamuna, ei muu auttanut kuin sopia lenkkitreffit klo 6.30 perjantaiaamuksi. Aluejohtaja Petrin kanssa juoksimme seitsemän kilometrin kipaisun, 40 minuuttia. Nopea suihku, aamupala ja kohti rautatieasemaa. Perjantaina alkoi matkaviikon viimeinen pätkä, Kokkolasta kotiin Hämeenlinnaan. Juna oli taas reilusti myöhässä ja matkasta väsyneenä se alkoi jo kiukuttamaankin. Kotiin olisi aina mukava päästä ajoissa… Juna saapui Hämeenlinnaan klo 14.30 ja mieheni Juha tuli asemalle vastaan. Tytöt ja Noppa ilahtuivat myös kotiintulostani.

Kotiin päästyäni olin aika kuitti; Maanantain ja perjantain välillä matkustusta ympäriinsä, neljä yötä, neljä iltatilaisuutta, pitkä videoneuvottelu ja monta palaveria. Lisäksi 2 ja puoli tuntia juoksua.

Viikon saldo työasioissa oli erinomaisen hyvä ja juoksun kannaltakin oikein hyvä. Lisäksi oli mukava juosta vaihteeksi ihan muualla kuin kotipoluilla. Ja perjantain kotiintulon jälkeen seuraava työmatka odotti jo sunnuntaiaamuna. Urheilutermein sanottuna: Näillä mennään!