Pari viikkoa sitten olotilani oli kyllä sellainen, jossa kone uhkasi jo piiputtaa. Olin niin väsynyt, että toissa viikolla ei tullut mieleenikään lähteä lenkille. Hyvä kun jaksoin aamulla töihin lähteä. Töistä tullessa olin niin kuitti, että en jaksanut edes nukkua. Koko viikko meni sumussa ja usvassa, todennäköisesti sitä edeltävä kova viikko vaati sitten veronsa. Kone alkoi siis hyytyä.
Sen verran olen matkan varrella oppinut, että ymmärrän lenkille lähtemisen olevan totaalisen väsyneenä aivan turhaa. Se ei kehitä kuntoani eikä tuo sellaista hyvää oloa, jota liikunnalla tavoittelen. Sinnikkäästi siis lepäsin toissa viikolla kaiken mahdollisen ajan ja lepo tuotti tulosta, sillä jo seuraavana viikonloppuna tunsin oloni pirteämmäksi ja hyväksi.
Viime viikolla olo oli jo palautunut täysin normaaliksi ja keskiviikkona uskalsin taas jo ottaa lenkkeilytkin ohjelmaani. Lenkkikaverikseni sain pitkästä aikaa mieheni, jolta olivat pitkän aikaa lenkit jääneet juoksematta jalkavaivan takia. Mukavaa välillä juosta muutenkin kuin yksin – sunnuntain puolentoista tunnin lenkillä ehtii mukavasti käydä läpi menneen viikon asiat ja suunnata jo katseet tulevaan viikkoon. Viikon lenkkiohjelma oli tällainen: - keskiviikkona Aulangonjärven ympäri, 55 minuuttia – puolet matkasta metsäpolkuja ja pitkospuita - torstaina sama lenkki hieman pidemmällä loppureitinvalinnalla, 60 minuuttia - lauantaina tyttären kanssa lyhyt juoksulenkki ennen saunaa myrskytuulessa 40 minuuttia - sunnuntaina Juhan kanssa 90 minuuttia Aulangolla ja kaupunginpuistossa - maanantai-iltana 40 minuuttia reipasvauhtista juoksua, josta puolet jääkylmässä kaatosateessa. Sää muuttui nopeasti suoranaiseksi koiranilmaksi – josta ei edes Noppa tykännyt!
Tärkeäähän tässä kaikessa on itsensä kuunteleminen. Väsymystä on monentyyppistä ja monta kertaa väsymys jää lenkkipoluille. Joskus kuitenkin huomaa itsestään, että väsymys ylittää tietyn rajan. Silloin on oltava itselleen armollinen ja annettava keholle ja mielelle aikaa levätä. Olen oikeastaan aika ylpeä itsestäni! Siitä että pystyn vain olemaan ja ottamaan aikaa. Nyt on taas normiolo ja juoksulenkki tuottaa minulle sellaista hyvää virtaa ja hyvää oloa, jota kaipaan.
Kesäloman alkuun on aikaa viikko. Loma alkaa varsinaisesti juhannuksesta, mutta olen jo pari päivää ennemmin vapaalla. Voisi todeta, että juuri nyt loma tulee oikeaan hetkeen. Koneen akut kaipaavat pidempää virtalatausta; aurinkovirta toimii parhaiten, joten odotuksessa on aurinkoisia kesäpäiviä. Lomapäivät kuluvat todennäköisesti eniten veneilyn parissa Päijänteellä – juoksukamat tietysti kulkevat mukana. Ja siitä sitten seuraavalla kerralla lisää...
Liikuntamittari: kahden viikon jaksosta yli puolet lepoa – väsymyksen lisäksi myös kipeä varvas olisi estänyt juoksemisen. Loppujaksolla juoksulenkkejä viisi, yhteensä 4 tuntia 40 min, kilometrejä noin 44. Alkufiilis oli surkea, jakson lopussa olo pirteä ja hyvä. Parempi näin päin.
Sporttista kesää - vapaalla tyylillä oman mielen mukaan!
Blogi 12: Kone älä hyydy! – MS-forum – Sirpan maratoniblogi
