01 - 09.03.2010, 10:03

Juoksumattotesti ja muita hullutuksia

Hiihtolomaviikolla meidän perhe pakkautui autoon valtaisan tavaramäärän lisäksi. Uskomatonta, miten paljon neljän hengen perhe pakkaa tavaraa mukaan viikon lomaa varten. Suksiboksissa oli suksia perinteiseen maastohiihtoon, lasketteluun sekä myös yksi lumilauta. Toppavaatetta, uintikamppeet, sisäliikuntavarusteet, hiihtovaatteet... Onneksi mahduimme itse kyytiin, Noppa-koira ei sen sijaan mahtunut, ja se jäikin omalle lomalleen mummilaan.

Kotona ennen matkaa suksiboksi herätti kiivaita tunteita ja keskustelua. Mielestäni meiltä löytyy rumin suksiboksi, mitä maa päällään kantaa ja yritin jälleen perustella suksiboksin uusimistarvetta miehelleni. Perustelut eivät ilmeisesti olleet tarpeeksi hyviä, sillä niin vain matkasimme kohti Vuokattia järkyttävän ruma boksi automme katolla keikkuen. Matkan aikana tosin bongasimme myös muutaman samanlaisen boksin ja jopa muutaman vielä rumemman, myönnettäköön. Se helpotti hieman tuskaa…

Lomakohteemme oli Vuokatin Urheiluopisto, jossa oli tarkoituksena liikkua mahdollisimman paljon lomamme aikana. Sunnuntai-iltana Opistolle saavuttuamme kävimmekin heti testaamassa kuntosalia, jotta olisi kivempi mennä syömään. Sitähän se sitten oli koko viikko perjantaihin asti; ruokaa, sporttia, ruokaa, sporttia, ruokaa, ruokaa… Kuka ihme sitä käskee ottamaan jälkiruokaakin joka aterialla?

Heti ensimmäisenä aamuna lähdimme ladulle, vaikkakin taivaalta sataa tihutteli vettä ja välillä märkää räntää. Hiihtoreissu oli raskas johtuen kelistä ja suksien pelaamattomuudesta. Oli sellainen keli, että hyvä jos Vancouverissa olleet voiteluekspertit olisivat onnistuneet. Hiihtolenkin (20 km) jälkeen ruoka maistui ja myöhemmin menimme iltapäivällä kuntosalille. Toisena aamuna lähdin yksin hiihtämään, sillä muut lähtivät rinteeseen. Päätin vesikelistä huolimatta hiihtää niin kutsutun Vaaran kierroksen, jossa kierretään Vuokattivaara. Matkaa tulee 30 kilometriä. Hiihtolenkki sujui mukavasti, välillä pysähtelin juomaan termarista lämmintä mehua. Tähän malliin jatkui sporttilomamme perjantaihin asti. Kelit onneksi hieman paranivat.

Viikon aikana kävin vanhemman tyttäremme kanssa kokeilemassa myös ohjattua vesijuoksua. Se olikin tehokasta, mutta minusta ehkä hiukan tylsää. Sitä voisin kuitenkin tehdä liukkaiden kelien aikaan, kun juokseminen muuten on hankalaa.

Urheiluopistolla kun olimme, niin innostuin myös ajatuksesta käydä testaamassa itseäni. Olen jälleen kerran ajatellut, että minun pitäisi ottaa sykemittari käyttööni liikkuessani. Sykemittarin käytössä olisi kuitenkin tärkeää tietää omat sykerajansa, ja niitä lähdin juoksumattotestistä hakemaan. Juoksumatolla vauhtia lisättiin kolmen minuutin välein ja kolmen minuutin välein otettiin sormenpäästä verinäyte, josta tutkittiin maitohappoarvoja. Maksimisykkeeksi saatiin 189 ja testituloksena ikääni ja sukupuoleeni nähden erinomainen maksimihapenottokyky. Myös peruskestävyys ja vauhtikestävyys olivat minun vahvoja alueitani.
Testaajana toiminut henkilö tunnisti hyvin myös MS-tautiin liittyviä tekijöitä ja kertoi, että vauhtia lisättäessä ja äärirajoille mentäessä MS-tauti näkyy. Keskushermosto ei enää toimi samassa vauhdissa ja siksi en välttämättä pysty kovissa suorituksissa tekemään niin kovaa suoritusta, kuin tuntuisi voimia olevan. Mielenkiintoista. Testaaja kertoi tehneensä MS-potilaille useita testejä ja hänen kanssaan olikin kiinnostavaa keskustella asiasta.
Sykerajat saatiin määritettyä ja nyt sitten pitäisi ottaa se mittari käyttöönkin asti. Kaapissahan se on lojunut jo vuosikausia. Sykerajojen lisäksi ajattelin, että voisin käydä toisenkin kerran testissä katsomassa onko edistystä tapahtunut. Samalla tuli nimittäin mitatuksi rasvaprosentti ja eri lihasten, esim pohjelihaksen ja hauiksen ympärysmitta.
Hämmentävin tulos tuli kuitenkin pituutta mitatessa: Mihin olen voinut hukata puolitoista senttiä??? Pituutta minulle saatiin enää 157,5 senttiä, kouluaikana se kyllä oli 159 senttiä, jonka sitten olen vielä pyöristänyt 160 senttiin. Tuota testitulosta en tosin taida pystyä enää parantamaan.

Lomaviikon päätteeksi ajelimme perjantaina vielä Joensuuhun ja sieltä lauantai-iltana kotiin. Aurinkokin alkoi paistamaan heti, kun pakkasimme tavaroita autoon takaisin. Loma oli kaikin puolin onnistunut. Sain harrastettua liikuntaa, olla ulkona, olla perheen kanssa ja syödä hyvin. Nyt jaksaa taas töissä ja kotona, kohtahan on jo pääsiäinenkin ja silloin on taas pieni breikki.

Blogijakson saldo: liikuntaa 17,5 tuntia, joista kaikki lomaviikolla. Hiihtoa 10,5 tuntia, sen lisäksi vesijuoksua, kuntosalia, kävelyä ja vähän juoksuakin. Lisäksi lomaviikolta tuli yksi lisäkilo painoa, iloa ja hyvää mieltä sen sijaan runsaasti enemmän.
Nyt paistaa aurinko ja ulkoilukelit ovat parhaimmillaan – kävelyyn, hiihtoon, potkukelkkailuun tai vaikka pulkkamäkeen!