01 - 06.04.2010, 13:07

Kun pääsiäinen herkutteluineen on juuri vietetty, on oikea hetki kirjoittaa ravinnosta, ruokavaliosta ja sen merkityksestä hyvinvointiini, terveyteeni ja juoksuharrastukseeni.
Sovitaanko kuitenkin, että rehellisyyden nimissä kerron hieman pääsiäisen ajan ruokailuistani? Pääsiäislauantain kauppalistalla oli muun muassa: tummaa suklaata, kermaa, voita ja rahkaa… Vietimme jälkikäteen nuorimmaisemme Siirin synttäreitä ja kekkereitä varten leivoin suklaapiirakkaa kinuskikastikkeella kuorrutettuna ja rahkapiirakkaa. Joten kaloriarvot olivat ainakin takuuvarmasti kriittisen rajan yläpuolella.

Sain blogiini viestin, jossa kysyttiin millaista ruokavaliota noudatan, ja siksikin siis tässä blogissa on juttua ruoasta.

Pääasiassa syön monipuolista perusruokaa. Aamupala kuuluu päivääni, ehdottomasti, sillä herätessäni olen nälkäinen. Yleensä aamupala koostuu kahvimukillisesta, ruisleivästä ja jogurtista tai viilistä.
Työpäivän aikana syön työpaikkaravintolan lounaan, useimmiten keiton tai salaatin. Kotimatkalla junassa kaivan melkein joka päivä laukustani omenan tai jonkun muun hedelmän. Kotona syömme tyypillistä lapsiperheen arkiruokaa. Makaronilaatikkoa, nakkikeittoa, jauhelihakeittoa, spagettia, pastaa. Aika usein syömme arkisin myös jonkin ruokaisan salaatin ja leipää. Kaksi asiaa on keskiössä omassa ruokavaliossani; en syö naudanlihaa, ainoastaan vaaleaa lihaa pois lukien jauheliha. Kanaa tai kalaa löytyykin usein lautaseltani. Toinen asia on keveys, vältän turhaa rasvaa kahdestakin syystä: Ensimmäinen syy on oma painonhallinta ja toinen syy on huono ruoansulatukseni. Raskaat ja rasvaiset ruoat aiheuttavat minulle raskaan ja väsyneen olon sekä helposti myös vatsakipuja. Illalla syön usein vielä esimerkiksi jogurttia ja mysliä.
Vitamiinit ja tarvittavan raudan uskon saavani monipuolisesta, runsaasti kasviksia ja hedelmiä sisältävästä ruokavaliosta. En siis syö lisäravinteita enkä vitamiineja. Melkein joka syksy ostan jonkin vitamiinipurkin, mutta syömättä ne sitten kuitenkin jäävät. D-vitamiinin merkityksestä MS-taudissakin on useita tutkimuksia ja keskustelin asiasta lääkärini kanssa, joka totesi, että voisin kyllä syödä lisävitamiinia, toisaalta verikokeissa kaikki arvot ovat olleet kunnossa. Hemoglobiinini on ollut viime vuosina laskussa, liittyy ehkä pistoslääkitykseeni, näin on lääkärini todennut. Ennen sairastumistani kävin säännöllisesti verenluovutuksessa, sillä hemoglobiinini huiteli lähellä 160:tä, nykyään se pyörii 125 – 130 välillä. Enkä enää kelpaa muutenkaan verenluovuttajaksi.

Vaikka juoksen ja liikun paljon, en käytä urheilujuomia tai lisäravinteita. Ainoastaan maratonia edeltävän viikon aikana, sekä juoksutapahtumien aikana juon urheilujuomaa. Normaalisti omilla lenkeilläni en kuljeta juomaa mukanani, siinä tosin olisi hieman parantamisen paikkaa. Kesällä helteisellä ilmalla on tietysti pidettävä juomapullo mukana, ja näin viileiden kelien aikaan tosi pitkällä lenkillä. Lenkillä ollessani juon yleensä vettä. Ja jotenkin olen kauhean huono juomaan. Kävin eilen pääsiäispäivänä puolentoista tunnin juoksulenkillä sillä välin, kun Siiri oli harjoituksissa. Eli juoksin puolitoista tuntia, ajoimme autolla kotiin, kävin suihkussa ja laitoin ruokaa. Vasta ruokaa syödessäni huomasin, etten ollut juonut vielä mitään lenkin jälkeen! Olisi tietysti pitänyt, mutta minua ei janottanut. Se taitaa olla jo vähän outoa?

Tärkeää syömisessäni ovat säännöllisyys, keveys ja raikkaus ja tietysti hyvä maku. ’
Herkutellessani päädyn useimmiten suklaaseen tai jäätelöön, ja jos ravintolassa tilaan jälkiruoan, on se useimmiten juustokakku. Olen kahdeksan-yhdeksän vuotta sitten pudottanut reippaasti painoani. Haluan pysyä nykyisessä olomuodossani ja siksi olen asettanut itselleni ylärajan, jonka lähestyessä tiukennan hetkeksi ruokavaliotani. En kuitenkaan pidä itseäni nipottajana, vaan osaan herkutella ja nauttia hyvästä ruoasta. Hyvän ei kuitenkaan tarvitse olla välttämättä makeaa tai rasvaista. Tietysti kun paljon liikkuu, voi myös syödä huolettomammin!

Ja sitten tämän blogijakson liikunnat: juoksulenkkejä kahdeksan, juoksua yhteensä yhdeksän tuntia. Lisäksi pitkäperjantaina Nopan kanssa reipasta kävelyä 3 tuntia. Lisäksi aikavälille sattui yksi kuumepäivä ja tietysti yksi toipilaspäivä siihen perään. Ihan hyvä pariviikkoinen siis, tästä on hyvä jatkaa!