Miten sitä voikin ihminen olla näin jäykkä ja kankea? Takareittä kiristää, joka paikka on kankeana ja elastisuudesta ja notkeudesta on vain haalea muisto nuoruusvuosilta. Juostessani mietin jopa että voiko takareiteni paukahtaa poikki!
Kaikista hulluinta tässä kankeudessa ja jäykkyydessä on se, että tilannetta voisi suht helpostikin helpottaa – venyttelemällä. Mutta venyttely ei vain vedä minua puoleensa. Edes yhtenä iltana viikossa, sekin jo auttaisi. Mutta kun ei. Venyttely ei tietenkään tunnu mukavalta, kun lähtötilanne on niin huono. Julkisesti en kehtaisi edes venytellä, sillä mikäli mummoni eläisi, hänkin olisi minua notkeampi ja venyvämpi.
Muutamia vuosia sitten minua vaivasi niin kova jalkakipu juostessa, että lääkäriin oli mentävä. Lääkäri diagnosoi juoksijan polven, joka saataisiin kuulemma kuntoon oikeanlaisella venyttelyllä. Lääkäri passitti minut fysioterapeutille tutkittavaksi ja ilmeisesti myös hutkittavaksi. Sillä fysioterapeutilta tuli kyllä melkoisen suorat madonluvut. Miten edes pystyin olemaan niin kankea kuin olin, sitä fysioterapeutti ihmetteli. Sain hyvät ja tarkat ohjeet oikeanlaiseen venyttelyyn, jotta ensiksi juoksijan polvi parantuisi ja jotta se ei jatkossa vaivaisi. Koska en pystynyt kivulta yhtään juoksemaan, niin venyttelin ohjeiden mukaan tunnollisesti – ja jo parin viikon kuluttua vaiva oli poissa ja pääsin taas juoksemaan! Mitä tapahtui venyttelylle? No se loppui tasan tarkkaan samaan hetkeen. Muutaman kerran senkin jälkeen juoksijan polvi on vihjaissut mahdollisesta tulostaan ja silloin olen ottanut venyttelyn tehokuurin. Mutta ettäkö ihan tavaksi asti? Ei onnistu.
Venyttelyn toteuttaminen on ajatustasolla ihan helppoa. Varmasti yhtenä tai kahtena iltana viikossa voisin sen sijaan, että katselen televisiota sohvalta, katsella sitä lattialta ja samalla venytellä. Kaiken huipuksi vanhempi tytöistämme venyttelee aika usein olohuoneen lattialla, joten ei kun seuraksi vain. Pitäisiköhän minun tästäkin asiasta järjestää itselleni sosiaalista painetta ja luvata vääntäytyä vaikka spagaattiin puolen vuoden päästä? Se saisi minut varmasti venyttelemään. No, ehkä en nyt kuitenkaan edes yritä vääntäytyä spagaatiin… Jos edes saisin sormet lattiaan jalkojen ollessa suorana.
MS-tautiin liittyvää lihasjäykkyyttä ei minulla varmaankaan ole, toisaalta mietin joskus, johtuisiko kuitenkin siitä osansa, ainakin se, että olen niinkin kankea kuin olen. Välillä tuntuu, että painun suorastaan kasaan sen takia, kun lihakset tuntuvat lyhenevän… Lieneekö edes mahdollista? Tämäkin asia listataan niihin asioihin, joista pitäisi lääkärin kanssa jutella ja kysellä. Lääkäriaika pitäisi muuten minunkin taas varata. Itse asiassa talven aikana minulla on ollut kolme kertaa aika varattuna lääkärille, mutta olen ne sitten työkiireiden ja menojen takia joutunut perumaan.
Jos sinulla on hyviä vinkkejä siitä, miten saa itsensä venyttelemään, niin kaikki vinkit ja ideat otetaan vastaan. En kuitenkaan lupaa niitä välttämättä toteuttaa, mutta joku muukin saattaa saada lisävirtaa venyttelyyn. Niin, että joskus otsikossa voisi lukea: N niin kuin Notkea.
Blogi 8: J niin kuin jäykkä, V niin kuin venyttely – MS-forum – Sirpan maratoniblogi
