Hei! Puranpa tänne nyt tätä olotilaani, kun vähän pelottaa ja harmittaakin. Mulla on ollut erilaisia pikkujomotuksia ja puutuiluja ennenkin, mutta en ole ajatellut niiden olevan mitään vakavaa. Nyt kuitenkin on ollut pitkään sellaista oloa, kuin olisin jatkuvasti sairas. Kesällä alkoi sitten jalkojen ja käsien särky ja tulkitsin sen ensin olevan nivelsärkyä. Sitten alkoi jalkojen pistely ja puutuminen, joka levisi myös käsiin. Vaikka kädet ja jalat tuntuvat puutuneilta, niin silti ne ovat tavallaan liian herkät. Eli hermoihin pistelee niin, että ei tee mieli kävellä tai koskea mihinkään. Nyt on koko oikea puoli aivan turta kasvoja myöten. Ja suussa pistelee, niinkuin olisi sähköt suussa. Huimaa keinuttamalla ja välillä oksettaa pahastikin. Vahvasti epäilen, että tässä on nyt MS-taudista kyse. Ens viikolla on aika neurologille ja hiukan asia ahdistaa!
Siltähän tämä nyt vaikuttaa. Silti mä salaa toivon, ettei olisikaan. Toisaalta taas ajattelen, että mieluummin ms kuin esim aivokasvain. Tällaista kaupankäyntiä nyt käyn päässäni. Mulla muuten myös tuntuu tosi kylmiltä ne puutuneet jäsenet aina välillä. Ne on niinkuin umpijäässä, että ihan sattuu. Täytyypä vielä mainita, että mun näkökenttä on tullut täyteen sellaisia liikkuvia roskia. Voiko ne liittyä ms:n, vai onkohan ne jotain muuta?
Pakko kirjoittaa tänne, kun on niin huono päivä, että itku on kurkussa. Siis mä en jaksa seistä! Voi paska, nyt se on sitten sanottu ääneen. Jalat on ihan voimattomat ja kädetkin vähän. Mun täytyy nojata johonkin, että voin olla pystyssä. Voi itkun itkun itku. Mulla ei siis ole vielä mitään diagnoosia. Kauanko teillä on kestäneet alun pahenemisvaiheet?
Vaikka sulla onkin se aika tällä viikolla voit yrittää mennä polin kautta. Mulla oli plakkarissa neurologin aika seuraavalle viikolle(oli kesäkuu ja lomat lääkäreillä ja ajan saaminen kesti), kivut ja säryt kävi niin sitämättömiksi ja hakeuduin neurologian polille, jouduin sillä odottamaan melkein päivän (itku kurkussa). Tuntui ettei enää yhtään kestä olla kotona. Sain särkylääkkettä ja lääkäri lupasi kiirehtiä mg-kuvaus aikaa, ja vähän se tulikin aiemmin.
mulla kesti ensimmäiset "pahikset" noin puoltoista kuukautta. sain dg 2008. pikku hiljaa ne vaan hävis... koita kestää...tiedän että se on todella vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.. :(
Mulla toi ainoo iso pahis eli kaksoiskuvat ja kävelykyvyn katoaminen kasti kaikkineen noin puol vuotta ei tosin pahana koko ajan vaan pikkuhiljaa helpotti. Mulla oli kans lähete neurolle mutta oli kesäsulku niin ne soitti ja sano et mee neuron ensiapuun keskussairaalaan ja keskussairaalassa tutkimukset sit jatku ja aika nopeella tahilla sain dg:n. Tää lyö kyllä aika maihin kun asiat mitä pitää itsestää selvyytenä muuttuu mahdottomiks ja tulee niin pirun riippuvaiseks toisten avusta. Mulla kävi hyvä tuuri kun mun sisko ja paraskaveri vuorotteli mun apuna täällä sisko omien töittensä jälkeen tai ennen ja kaveri viimesillään raskaana siivosivat ja tekivät ruokaa ja hoitivat mut ja mun lapsen. Ikinä en voi tarpeeks isosti kiittää.
diagnoosia odotellessa ja pelätessä – MS-forum – MS-diagnoosi