Olen aiemmin kirjoitellut tuonne oireet palstalle.
Oireita ollut siis 8 vuotta, mitään "vikaa" minusta ei ole löydetty. Tutkimukset jatkuvat. Nyt menossa ihana odotus(vauva) ja uuvuttava odotus päästä kuvauksiin... siis lapsi maailmaan ensin.
Olen onnellinen ja puolisoni tukee minua kyllä. Ehkä vaikeuteni on jotenkin pukea sanoiksi omalta kohdaltani tunteet tällä hetkellä. Kai alla sittenkin ajatukset vellovat oireissa ja mitä niistä löytyy.
En yleensä vello murheissa, koska elän tätä päivää. Siksi on jotenkin outoa huomata ajattelevansa, että mikä on vialla...
Pää tökkii taas, enkä saa tänne asiaa niinkuin pitäisi. Mutta kaipa yritän tässä sanoa, että miten sanoisin miehelle ajatuksistani, kun en itsekään saa niistä kiinni... Huh... olipas se nyt vaikeesti sanottu.
Kaipa täällä kuitenkin ymmärretään mitä yritän tässä tavata...
Ymmärrän hämmennyksesi Sosuli. Lapsi tulossa, äitiyden haasteet ja ihanuudet/toisaalta huoli ja hätä terveyden suhteen. Voisitko kertoa miehellesi juuri niinkuin kirjoitit tännekin omista tunnoistasi. Yhtä hämillään olette molemmat ja siitä puhuminen voisi lähentää teitä. Toivon sinulle voimia mennä päivä kerrallaan kesää kohti ja ihanaa perheen lisäystä odotellen.
Epätietoisuus pahin mörkö – MS-forum – Suhteet
