voi, meinasi ihan itku päästä äsekn, kun sain toimitusjohtajaltamme puhelun.( Olen sairaslomalla ja diagnoosia odottelen, kuun lopussa pääsen vihdoin neurolle) olin "hieman" hätääkärsimässä jo ja pelkoperseessä jatketaanko minun työsopimusta, kun tällainen "varjo" minun päälläni leijuu, ja nyt kun puhelin soi, olin aivan varma, että sieltä sanotaan, että minulle ei enää olekkaan töitä. Vaan toisin kävi ; toimitusjohtajamme oli aivan ihana ja halusi tavat kasvotusten ja pohtia yhdessä, miten voimme muokata työvuorojani siten, että minun on hyvä käydä ja olla töissä JATKOSSAKIN :D aivan ihanaa, aivan ihanaa ja ihmeellistä, että voi tänä päivänä löytyä vielä tuollainen työyhteisö! ja se, että kunhan jotakin selvyyttä saamme asiaan (toivottavasti) neurolla käynnin jälkeen, niin katsotaan sitten uudestaan, jos lääkäriltä tulee jotakin rajoituksia lisää. Mutta että näin, nyt on yhden ihmisen mieli paljon parempi ja työmotivaatio viellä entistäkin korkeampi :) kiitos, että sain jakaa tämän kanssanne!
Ihanaa, onnea! Mulle taas esimies vihjaisi tänään, että kun koeaikaa on vielä jäljellä (viikon verran), niin voitas päättää tää työsuhde. Oon nyt siis toista viikkoa saikulla pahenemisvaiheen takia ja näyttää vähän huonolta, että pystyisin ens viikolla töihin.
voi, olen pahoillani Jumbon puolesta :( tiedän, että tällaista tuuria mikä minun kohdalleni sattui, ei ole joka puunoksalla, vaan että kohtelu on juuri enemmänkin tuollaista "kiitos ja hei" linjaa... voimia sinulle <3
VIikko tuli saikkua lisää ja nyt esimies ei puhunut irtisanomisesta mitään (odotti kait, että pyytäisin sitä itse), mutta nyt mun täytyy mennä ens viikolla työterveyslääkärille, joka tietää työpaikan ja osaa sanoa mitä töitä voin tehdä. Kyseessä siis tehdastyö tuotannossa.
ihanat työkaverit ja esimies <3 – MS-forum – Suhteet
