Otettiinko sulla magneetti päästä vai selästäkin? Mulle tuli tänään tieto että heinäkuussa on pään ja kaularanganmagneetti. Tällä hetkellä elämä yhtä painajaista, ei millään tahtoisi uskoa että tää on totta. Tuntuu vaan että kaikki on romahtanut ja ei ole enää mitään tulevaisuutta :-(
Mulla se eka magneetti otettiin päästä, nyt menossa tän viikon perjantaina toiseen kuvaukseen, jonka lähetteessä lukee päänalue.. tarkoittaako lie sitten päätä ja kaularankaa.. en tiedä..
Ittellenikin on niin kovin tuttu tunne tuo toivottomuus ja ajatus siitä, että tässäkös tämä elämä sitten jo olikin... kauan aikaa mulla meni rypiessä itsesäälissä ja pelätessä sitä kaikken pahinta, mutta sitten päätin että nautin elämästä täysillä, ainakin niin kauan kuin pystyn... korvaamatonta tukea niinä kaikkein vaikeimpina hetkinä olen saanut omalta kullaltani ja parilta ihanalta ystävältäni, joille olen uskaltanut aiheesta kertoa.
Toivottavasti saat hyviä uutisia magneettikuvien tuloksista. Todella kiva kuulla että oot saanut itsellesi tsempin päälle ja elät täysillä! itse Olen jotenkin niin vielä järkyttynyt ja shokissa tästä kaikesta :-( tai lähinnä peloissani siitä että palautuuko mun jalat yhtään paremmiksi ja pystynkö enää elämään päiväkään normaalia elämää. Se huolettaa kaikista eniten. Ihmetyttää myös se että miksi neurologit eivät määrää koko keskushermoston magneettia vaan pelkkää päätä vaan kuvataan? voihan niitä plakkeja löytyä mistä kohtaa vaan keskushermostoa eikä vaan päästä. Mulle neurologi lähinnä vain naureskeli kun 2kk sitten kävin vastaanotolla että "taitaa nyt tää tuore äitiys vaan stressata sinua" toisteli 7 kertaa ettei usko että likvor arvoissa olisi mitään poikkeavaa koska hän ei huomaa minussa mitään neurologista oiretta! sanoi lopuksi vielä että otetaan nyt se likvor että saan rauhan ja voin unohtaa ms ja muut taudit. Enpä tiä mitä kyseinen neurologi on ajatellut kun likvor-tuloksiani katseli....varmaan että kannattaisi potilaiden oireet ottaa edes joskus todesta! Lähdin vastaanotolta silloin niin iloisin mielin kun neurologikin oli sitä mieltä ettei mulla mitään sairautta ole. Taisi olla viimeinen ilonaihe tässä asiassa. Mun kulta myös tulee mua niin paljon kun pystyy mutta ei kukaan tätä pelkoa ja painajaista voi multa ottaa pois.
Sullakin siis voimattomuutta etenkin jaloissa, niinkö? Itselläni se kamala ja jatkuva voimattomuus oli niitä kaikkein pahimpia ja pelottavampia oireita.. käveleminen oli yhtä tuskaa ja monesti tuntu että sitä lyyhistyy aivan varmasti siihen paikkaan, missä sitä milloinkin koitti raahustaa. Moni mummeli ja papparainenkin porskutti ohi silloin kuin omat voimat olivat kaikkein vähäisimmät. Mutta sinnillä ja hammasta purren sitä koitti pitää itsensä liikkeellä. Samoin niin arkiset asiat kuin suihkussa käyminen tai hiusten kuivaus oli todella kovan työn takana, kun voimia ei todellakaan ollut sen anempää käsissä kuin jaloissakaan.
Nykysten jaksan liikkua aivan normaalisti, ja liikun myös enemmän kuin ennen oireitani ja nautin liikkumisesta todella paljon. Hassua miten sitä havahtuu nauttimaan niistä aivan perusasioista vasta kun ne on hetkeksi menettänyt...
Eli se mitä tuolla kaikella jaarittelulla halusin sinulle viestittää on se, että hyvinkin on mahdollista että ne voimat sieltä jostain vielä palautuu. Huom! mullaki meni siihen useampi kuukaus..
Itse olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minut laitettiin heti jatkotutkimuksiin neurologille ja magneettiin, ilmeisesti kaksoiskuvat oli minulla se oire, johon lääkärit sitten reagoivat. Niin aika erikoista että yleensä se on vain pää mitä kuvataan vai onko se sitten se ensimmäinen kuvattava? Itselläni löytyi päästä plakkeja eli niitä tulehduksen jättämiä jälkiä, joita nyt siis perjantaina olisi tarkoitus kuvata uudelleen sen varalta, että ne ovat aktivoituneet tai muuttuneet muuten.
Mukavaa, että sulla on joku joka tukee sinua, se on todella tärkeää!! Mutta aivan totta se mitä sanoit siitä että näitä pelkoja ja tuntemuksia ei kukaan toinen voi ottaa pois.. loppujen lopuksi sitä on tämän asian (mahd. mäsän) kanssa melko yksin...
Hei ja tervetuloa tähän kirjavaan joukkoomme.. Suahan ne on innostuneet testaamaan ihan urakalla, kun noin monta testiä jo tässä vaiheessa, vai onko sulla jo kuinka pitkä oireiluhistoria? Itelläni tosin huomenna toinen magneetti, voitte vaan arvata miten pajon puntit tutisee...!!!
Näin se on justiinsa kuten Ilona kirjoittaa: "Eli se mitä tuolla kaikella jaarittelulla halusin sinulle viestittää on se, että hyvinkin on mahdollista että ne voimat sieltä jostain vielä palautuu. Huom! mullaki meni siihen useampi kuukaus.. " Alkujärkytyksessä ja voimattomuudessa tuntui kuin elämä loppuisi siihen, kun piti jättää menemiset ja tulemiset, ei kertakaikkiaan jaksanut - jos sitäkään - kuin olla vaan. Jälkeenpäin ajateltuna oli järkevää karsia menoja ja antaa mielen pölyn laskeutua, ajattelu ja sopeutumistyön alettua on uskaltanut avata uusiakin ovia..
kiitos, ja hei vaan teille kaikille kohtalotovereille :)mulla on oireita ollut lievempänä ainakin 3 vuotta, mutta nyt oli lähes 2kk kestävä tauoton oireilu joka sai sitten minut kääntymään lääkärin puoleen. Neurolle pääsin kk odottelun jälkeen, kuvasivat pään ja kun ei siinä mitään näkynyt totesi tohtori että no, sulla voi olla vaikka oireeton migreeni, kiitos ja näkemiin... oli tosi tyly eikä kysellyt mistään oireistani muutenkaan mitään. Pakko oli sitten itse aukaista suuta ja änkyttää, että aiheuttaako se migreeni sitten varpaiden toimimattomuutta, oikean käden vapinaa ja sitä etten pystynyt "huonossa vaiheessani" edes kunnolla kirjoittamaan? tämä sitten ilmeisesti auttoi jatkotutkimuksiin pääsemistä... Nyt olen ollut hyvässä kunnossa n. 3 viikkoa ja voimani ovat palanneet lähes täysin takaisin, eikä puutumisia ja tunnottomuuksia ole nyt ilmennyt. Ihan hirvittää, kun tajuan nyt, miten huonona tässä välillä olin.. en jaksanut edes kunnolla kävellä, menin maitohapoille heti, puutui, pisteli ja vapisutti.. nyt on ihanaa taas, kun jaksan taas juosta ja touhuta lapseni perässä, toivotaan että näin menisi viellä pitkään :)
Kenellä muualla tutkimukset tällä hetkellä kesken? – MS-forum – MS-diagnoosi
