Tuttua, niin tuttua. Just nuo kun puhuu eri esiasta ku tarkottaa ja sit sellaset kun välillä ajelen autolla kilometritolkulla ohi "työmaan" kun en muista kääntyä, miten sitä muistas ku ei tuu käytyä kun 2-4 kertaa joka päivä. Pimeessä saatan raplata auton ovee sisäpuolelta kauanki, kun rivan paikka ei millään muistu.. tai joskus on valojen tai vilkun tai pyyhkijöitten vipu niin hukas et ehdin jo kuvitella jonkun poistaneen ko. kapistuksen... Näille naureskelen ittekseni (vielä ainaki) luultavasti ottasivat kortin pois (kotiväki ainaki) kun kaikki menis muille kertoon. Joskus autolla lähtiessä täytyy oikein pinnistellä et muistaa kumpaa kaistaa kuuluu ajaa, lopulta päädyn oikeeseen ja alan miettiä kumpi on oikee... Tunnekuohuja en ole ainakaan vielä havainnut tai sitten en tällähetkellä muista...
Tuttua tutumpaa kaikki. Onneksi ei työt enää vaivaa ei muistais mitä pitää seuraavaksi tehdä. Kotona usein menen johonkin ja sitten mietin mitä varten olen täällä ja palaan takaisin ja sitten tulee mieleen mitä varten. Sanat ovat hukassa ja väsyneenä en jaksa puhua se on melkein kun pullon kumaras sammaltais ja hidasta. Kurkku tuntuu väsyneeltä. Onhan nämä kongitiiviset tutkimukset tehty ja ei menny hyvin. Ikävä kyllä. Kaupassa mietin mitä varten olen täällä ja ostan edes maitoa ja leipää tai jotain muuta mitä ei tarvisisikaan. Mutta niin kauan on hyvä kun pystyy pitämään itsestään huolen.
Ai kun helpottaa! Jokaista tarinaa lukiessa voisi kuvitella niiden olevan tarkka kuvaus meikäläisen arjesta. Ihan ihmetellä täytyy miten monet oireet ja kömmähdykset on selitettävissä tällä mäsä-dg:lla. Aika vapauttavaa kun voi antaa itselleen unohdukset, sekoilut ja kömpelyyden anteeksi, minkäs mä sille voin etten se ole minä joka mokaa vaan mäsä. Tuli vaan mieleen, et kuinkahan monta mäsäläistä tässä maassa oikeesti on? Meinaan oviin törmäilen ja sanat unohtelen minäkin kesken lauseen mut niin tekee moni tuttukin eikä ole minkäänsortin diagnoosia tehty (paitsi minä joskus naapurin emännästä mielessäni epäillyt jotain olevan vialla, ms ei tosin noussut ekana mieleen....) Vitsi, tää tauti on mikä on mut sen surkuttelun sijasta on tosi nasta käydä näilä sivuilla kuikuilemassa, enempi vielä naurattaa kuin vetää mieltä alas. Kiitti kaikille!
Mulla on uus harrastus:"pakotan" poikani, 13 v. pelaamaan kanssani Scrabbleä, Alfabetia, Sanastajaa tms seurapeliä jossa joudun miettimään sanoja. Eikös vanhuksillekkin tee hyvää pelata muistipelejä. Samasta syystä tahdon virkistää muistiani ja käyttää sanoja ja hetkeksi aina unohdan säryt.
mulla on kans muistamisen kans vaikiaa ja välillä unohtelen sanoja ja änkytän. lähdin kotoa yx päivä n.10km päähän hakemaan puhelinta ittelle ja ku pääsin paikkakunnalle en muistanu minkä takia lähin sinne,meni jonku aikaa et muistin minkä takia menin.tulee ittelle paha olo ku on muita ja puhun niin unohtelen sanoja tai siis en aina mutta siltiki. mulla on kyllä masennusta mut on lääkkeet siihen. oon ollu testeis sairaalas et onko musta enää töihin ,niin mul on kongitiivisia vaikeuksia ja hitaus.
... vetää aika hiljaiseksi nämä lukemani jutut... itse olen ollut ihan raivon partaalla kun tämä tollo vaihe iskee, enkä ole ymmärtänyt mistä se vois johtua.. äärimmäisen kiusallisia tilanteita on syntynyt, kun töissä ei polla säteile ja tuskan hiki valuu selkää pitkin. yrität siinä jotakin selitellä ja sanat menee sekaisin eikä tule yhtään järkevää lausetta.apua yritää pyytä johonkin, mitä ei nyt vaan just satu tajuamaan (normaalisti tajuaa helpostikin), eikä ymmärrä sittenkään, vaikka toinen rautalangasta koettaa vääntää , päässä paukkuu vain iso kysymysmerkki ja hätä, mikä minun on, miksi EN YMMÄRRÄ?!??... voi luoja.. ... diagnoosia odotellessa...
Kerrompa esimerkin eilisestä: Olen yhden pienen ry:n rahastonhoitaja ja oli vuosikokous johon nopeasti (Huom. enää ei sais nopeasti alkaa tekemään mitään) kirjasin tulot ja menot jotka on kansiossa järjestyksessä. Sattumalta sieltä puuttui yksi tiliote joten senkin puolesta meni metsään, mutta huomasin miten ihmeellisiä lukuja olinkaan kirjannut esim.0,46 oli 0,64 tai 27,82 oli 72,82. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
Kyllä tää on niin tätä...............voi ratiritirallaa........... Onneksi teitä on muitakin, jonka lanttu ei leikkaa. Minulla ihan ensimmäiset oireet oli just näitä aivotoimintajuttuja, jo varmaan kymmenen vuotta sitten. Monta kertaa nauratin tuttuja ja vähän tuntamattomiakin niillä sammakoilla, joita suustani pääsi. Siis niitä "sakset, ei kun lusikka"- juttuja...
Ja nyt ikävä kyllä asia taitaa olla niin, että pääni on päättänyt ruveta kroonisen hitaaksi. Varsinkin, jos on vähänkin väsy olo, niin olen kuin zombi. Unohtelen, tahmon, seison kuin tikku lattialla ja mietin mitä olinkaan tekemässä, panikoin ihmispaljoudessa, sormet ei liiku kun aivot ei käske (olen/olin muusikko) ja joskus kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä kun jotain rupean tekemään. Nämä kaikki oikeastaan eniten häiritseekin tässä taudissa minua, koska olen aina ollut ´äkkiä, nyt äkkiä heti valmiiksi´- ihminen. Nyt on pakko alistua siihen, että asioiden tekemiseen menee enemmän aikaa ja se stressaa. Pelottaakin, että missä vaiheessa herrän tilanteeseen, että yritän tehdä hommani ajatuksella 24,7. Valitettavasti vuorokaudessa kun on vain 24 tuntia...............
Kun lanttu ei leikkaa – MS-forum – Suhteet
