Ajattelin avata uuden ketjun tämän asian ympärille, koska juttu lähtisi rönsyilemään ohi alkuperäisen aiheen suhteet palstalla olleen yritys, odotus, imetys... ketjun. En tiedä kuuluuko tämä muutenkaan suoranaisesti MS-foorumiin, läheltä se kuitenkin liippaa. En siis malta olla kirjoittamatta. ;) Sosiaalihuoltolaissa sanotaan: 20 § "Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista" HUOM. TÄMÄ: 21§ " Kotipalveluja annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, SAIRAUDEN, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen 20 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista" JOTEN: eikö MS-tauti ole sairaus ja aiheuta usein vammaa, alentunutta toimintakykyä ja rasittenuisuutta! Perheelliset: Pyytäkää näillä perusteilla kodinhoitajaa/perhetyöntekijää kotiinne. Kunta on velvollinen toteuttamaan lakia ja antamaan apua sitä tarvitseville perheille. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että suuri osa suomen kunnista laiminlyö tätä velvoitetta. Jos kunta ei pysty antamaan lapsiperheiden kotipalvelua, pyytäkää vastauksesta kirjallinen päätös. Sillä voi sitten tarvittaessa valittaa asiasta lääninhallitukseen. Mielestäni MS-tauti on sellainen sairaus, että perheelle kuuluu antaa apua! Tarkoitukseni ei ole yllyttää ketään mihinkään toimenpiteisiin, mutta jos tuntee tällaiselle palvelulle olevan tarvetta, niin tällainen on laki. Tämä on taas niitä Sannan juttuja. :D
Aivan totta tähän on oikeus on vaan eri asia löytyykö kunnalta resursseja mutta sitten voi sinne lääniin valittaa. Millon lie karsittu noita kodinhoitajia lapsi puolelta ku joskus 80 luvun puolessa välissä mun vanhemmat kävi ulkomailla ja meitä kolmee riiviöö oli kodinhoitaja hoitamassa!? eikä tasan millään sairaus syyllä jos ei äiskällä sitten oo vanne kiristäny :D Meidän kunnassa on ollu 1 lapsiperhitten käyttöön varattu hoitaja ainakin oli pari vuotta sitten tiiä sitten mikä tilanne on nyt ku kunnat on yhistyny ja on tää taantuma jonka piikkiin voi laittaa ihan mitä vaan. No niin mulla rupee rönsyileen joten lopetan nyt.
On todellakin harmi, että kaikki apu on "tappelun" takana. Vaatii voimavaroja alkaa valittaan kunnan päätöksista, ja monesti se avun saanti kaatuukin sitten siihen. Meidän kunnassa EI ole YHTÄÄN kodinhoitajaa lapsiperheitä varten vaan kaikki on siirretty vanhuspuolelle. Jos lapsiperheeseen joku onnistuukin saada hoitajan se tulee sitten todellakin tarkan syynäyksen jälkeen sosiaalipuolen kautta, ja ongelmien pitää olla jo tosiaankin moniulotteisia. Onneksi itsellä lapset jo vähän isompia, et niiden kanssa jaksaa, mutta siivousapu ei välillä olisi pahitteeksi ;) Vaan jos todellakin avuntarpeessa ja voimavarat vielä riittää vaatiin apua, niin ehdottomasti kannataa yrittää nannan vinkeillä!
Lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas edellisen laman aikaan. Sitä ennen homma toimi pääasiassa lain tarkoittamalla tavalla. Nykyisin useinmiten aletaan ensin kartoittamaan perheen tilannetta ja sitten voidaan antaa lähinnä lastenhoito -ja "keskustelu apua". Höpö höpö. Tavallinen perhe tarvitsee oikeasti näissä tilanteissa rehellistä kotipalvelua. Sijaisen äidille tai isälle. Että luutu käteen ja ruuan laittoon. Tampereen kaupunki on hoitanu asian esimerkillisesti. Siellä on lähes sata perhetyön tekijää. :) Kannattaa vaatia tätä palvelua, jos vaan on siihen voimavaroja. Kun valituksia tulee, lääninhallitus näpäyttää kuntaa ja lopulta kuntaa voidaan sakottaa, jos tilanteelle ei tehdä mitään. Tästä en ole kuullut, että tähän olisi koskaan menty. MS-tauti on vakava, krooninen, neurologinen, keskushermoston tulehdus sairaus ja johan on kumma, ettei perhe saa apua. Mieleen tulee heti fatiikki tai pahenemisvaihe. Meillä MS-ihmisillä on yhtäläinen oikeus lapsiin ja perheeseen, niinkuin muillakin. Saatetaan vaan välillä tarvita apua. Taas menee paasaamisen puolelle. :D
Minäkin muistan vielä 80- luvulta monta kodinhoitajan ja sairaan lapsen hoitajan vierailua. Olimme sisarieni kanssa vesirokossa ja vanhempien töihin mennessä meitä tuli hoitamaan kunnalta kodinhoitaja joka kaiken ohella vielä pyöräytti pullat ja keitti lihasoppaa. Ne ajat taitavat todellakin olla ohi ja kaukana.
Ms- oireita, esim. fatiikkia on vaikea monen ulkopuolisen ymmärtää ja mitta- asteikkoja sen haitta- asteeseen ei ole olemassa.
Että olisikin mahtavaa jos olisi joku joka huonon päivän tullen voisi viedä lapset päiväkotiin, auttaa kauppareissuissa.
Tässä luulossa oeln kyllä itsekin ollut, mutta tuttavani antoi asiasta ristiriitaista tietoa eli oman onnemme nojassa oltaisiin kuulemma, jos en pärjäisi... Onneksi sentään ei! Itsekin olen vahvasti sitä mieltä, että vammaisilla, sairailla jne. on oikeus lisääntyä ja varsinkin, kun tässä taudissa ei edes tiedä mitä on edessä. Voi tulla melkoisen yllättäviäkin tilanteita vastaan, vaikka diagnoosi olisikin takataskussa.
Kotihoidon resurssit taitaa olla nykyään vain vanhuksiin mitoitettu (sinnekin ali-), mutta kyllä luulisi, että esim. Fassin tapauksessa juurikin kotihoito tulisi auttamaan noissa kauppareissuissa tai sitten vammaispalvelun (kunnan) maksama henk.kohtainen avustaja. Kannattaa kyllä alkaa kysellä, koska heitteille ei voi jättää missään tilanteessa, jotain apua on saatava, jos tarve on.
Ja tuli just mieleen että kun kerroin neuvolakäynnillä tästä sairaudeta heti ku sain dg:n niin terkkari sano että jos et pysty tai jaksa hoitaa lasta niin ota heti sossuun yhteyttä niin jotain järjestyy ja se on niin ihanan touhukas täti että aina jaksaa kysellä minunki vointini ku poikaa siellä käytän :) ja viimeks käydessä kerroin siitä että lopetin piikit ja sain paniikkihäiriöt ja kaikki niin oli kovasti innoissaan siitä että yritetään sitä toista. Kannattaa vaikka neuvola reissulla kysyä omalta neuvolatätiltä ne osaa neuvoo ihan missä vaan.
Meille kerrottiin neuvolasta raskausaikanani perhetyöntekijöistä, joista yksi sitten kävi meillä kerran viikossa hoitamassa vauvaa pari tuntia. Hän sai tehdä ruokaa ja auttaa pyykkihommissa, mutta ei saanut siivota. Siivouksen hoitavat yksityiset siivousfirmat, koska kodinhoitajakaan ei saa enää siivota. Maksullinen palvelu tuo perhetyöntekijäkin on, en muista paljonko, mutta ei hirveän kallis kuitenkaan. Hän vaan ei voinut käydä monta kertaa viikossa, koska oli myös monilapsisia perheitä vailla apua silloin. Meillä onneksi oli apua myös isovanhemmista, kuten on vieläkin.