Kun sairastuu niin piirit ne vaan pienenee, ainakin omalla kohdallani on näin käynyt. Olisi mukava kuulla miten muilla, vai onko ovenne taa tullut joku joka on aiheuttanut molemmin puolista sydämen tykytystä esim tv-luvantarkastaja. Vai onko kaupankassa, nuohooja, taksikuski, talonmies vai sähkö/kaasumittarin lukija vienyt sydämenne.
roller
02 - 15.07.2010, 18:16
hei roller, katso ympärillesi. Siellähän on paljon ihmisiä joissa silmä lepää. Mutta eipä ole oven taakse tullut, toivon ettei tulekaan, minun sydämeni ei ole kaupan
nuohooja, taksikuski, sähkö/kaasumittarin lukija on käynyt ovellani, myös kaikenlaisia kaupustelijoita on ollut liikekannalla, kaupankassankin olen nähnyt moninaisia kertoja, mutta, mutta, sydämeni on yhäkin ihan kunnossa ja omanani, mitä nyt käyttöoikeus tuolla ukkokullallani :) ;)
sairauden alkutaipaleella tapahtui ne yt-neuvottelut ja saneeraukset ystävieni taholta (ei minun). Ne, jotka eivät olleetkaan oikeita ystäviäni menivät menojaan ja saivatkin mennä, mitä minä heillä olisinkaan tehnyt "keinosellaisilla" "Siitä tunnet sa ystävän, kun on vierelläs vielä hän" kaiken tapahtuneen jälkeenkin...ja niistä ystävistä on hyvä pitää kiinni, sillä he ovat he ovat ystäviä isolla "Y:llä" Myös sairauden aikana saa ystäviä olemalla vain oma itsensä jokapaikassa minne meneekin, kuntoutuspaikat ovat yksi sellainen paikka ja myös tämä foorumi, vaikka virtuaalinen onkin.
Totta ympyrät pienenee ja väki vähenee mutta pidot ei kyllä parane. Kuka terve haluaisi sairaan elämänkumppanikseen kun on terveitäkin tarjolla.
Eetu
05 - 19.07.2010, 08:11
Kyllä näin on,piiri pienenee väkisin kun ei jaksa/pysty enää ns. terveiden mukana.Onhan se myös niin että onhan niitä muitakin sairastavia kohtalotovereita löytynyt ihan kavereiksi asti,mutta kuitenkin....
Näinhän se on. Ei jaksa pitää yhteyttä. Kaverit jäi toiselle paikkakunnalle, matkaa ei oo ku 50km, mut se on liikaa työpäivän jälkeen. Miehellä ois iso kaveri piiri, mutta ku ei jaksa osallistua kaikkiin menoihin, ni kuinkas sit ystävystyt. Väliin pistää vihaks.
Maailma Supistuu meillä hitaasti, mutta ne aidot kaveri- ja ystävyysuhteet säilyvät. Naamatutut ja "kiva nähdä, soitellaan"-kaverit saavatkin mennä. Ei tässä jaksa enää leikkiä aikuisena teatteria!