Olen 58-vuotias nainen, jolla on tutkimusprosessi kesken. Kävin EEG:ssä ja magneettikuvauksissa työterveyslääkärin ja neurologin lähettämänä. Neurologia en ole vielä tavannut.
Olin sairaslomalla puolitoista kuukautta. Jo lähes vuoden olen ollut helpommin väsyvä kuin aikaisemmin, ja pitkin syksyä tilanne vain paheni. Kävin töissä, vaikka päätä särki lähes joka päivä - ehkä sitä päätä särki siitä syystä, että en suostunut jäämään sairaslomalle. Päänsärky nimittäin loppui muutamassa päivässä, kun lepäsin kunnolla.
Varsinainen sairaslomalle jäänti tapahtui keinuttavan, kaatavan huimauksen ja äärettömän väsymyksen vuoksi. Olin koko ajan väsynyt, mutta välillä tuli niin kovia väsymyskohtauksia, että ajattelin kuolevani siihen pelkkään väsymykseen - elimistö ei kestä! Verenpaineet alkoivat heitellä - yleensä on olleet matalahkot. Unet menivät sekaisin. Välillä palelin, välillä tuli yht´äkkiä kauhean kuuma. Se oire, jonka takia noihin pään tutkimuksiin pääsin, oli hajuharha, johon liittyi tiettyjä muitakin kummallisuuksia. Saattaa olla epilepsiapohjaista.
Olen nakellut noita isompia oireita ja lisäksi kaikenlaisia pikkuoireita googlelle. Toistuvasti se kiikuttaa minut ms-tautia tutkimaan. Siispä olen nyt täällä.
Noita muita oireita ovat mm. satunnainen silmän takainen/silmän liikuttelukipu, silmien nopea väsyminen, jolloin kirjaimet ovat vähän sameita tai maisemakin vähän kuin liian heikoilla laseilla katselisi. Ajatus on tahmea, muisti pätkii, sanoja joudun hakemaan tavallista enemmän. Asiat jäävät keskeneräisiksi: kun näkökenttään osuu jotain muuta, unohdan, mitä olin tekemässä. Itkuherkkyyttä ja ärtyneisyyttä on myös, erityisesti tuolloin väsyneenä se tietysti korostui. Lyhyitä kipuja on kehossa, yht´äkkiä sattuu johonkin, mutta se menee kyllä yleensä ohi ihan muutamassa minuutissa..... oli noita muitakin, en nyt muista. Pahinta on tappava väsymys ja huimaus.
Sairasloma on masennuksen nimissä, kun minua lääkärilläkin niin kovasti itketti. Samapa tuo, onneksi kumminkin laittoi tutkimuksiin.
Mietin tässä elämääni taaksepäin. On minulla väsymistä ollut aikaisemminkin. Ja jotain ihme kipuja joskus vuosia sitten: jalkapohjat olivat muutaman viikon kipeät, erityisesti jos olin hiukankin pidempään ollut paikoillani, aamut sängystä noustessa olivat pahimmat. Silmäkipuja oli joskus 5 vuotta sitten. Kävin optikkoliikkeen silmälääkärissä, mutta hän ei havainnut erityistä (silmänpohjat, -paineet). Viime aikoina on elohiiri heilutellut vasenta alaluomeani lähes joka päivä. Lihakset kipeytyvät myös tosi nopeasti - esim. lapioin lunta muutaman neliömetrin viime viikolla: kolme päivää särki käsivarsia, no ehkä se on vaan huono kunto. Muoks: ai niin, oikea käsi vapisee herkästi, on tehnyt sitä jo vuosia. Se voi kyllä olla samaa väpätystä kuin äidillänikin, että ehkä ei liity tähän muuhun?
Että tämmöistä elämää. Nyt olen paremmassa kunnossa. Siihen auttanee lepääminen sekä pikkuinen kilpirauhashormoonilääkitys, joka aloitettiin. Silti - koska mr. google on niin monet kerrat kuljettanut minut nimenomaan ms-osoitteeseen, mietityttää, josko se kumminkin olisi niin...... vaikka olenkin näin wanha. Kolmen viikon päästä tapaan neurologin, ehkäpä silloin kuulen enemmän,... mutta mitä?
Muoks: jatkan vielä: varsinaisesti en ole peloissani mistään. Olen saanut elää jo näin pitkään, lapsi on maailmalla, parisuhde kunnossa. Työkyky jo menee, niin on tässä jo vuosikymmenet uurastanut. Autettavaksi suostuminen tosin ei ole minulle kovinkaan helppoa, kun olen aina ollut "itse pärjäävä". Mutta: tuli mitä tuli, sen näkee sitten. Kommentteja otan vastaan mielelläni.
"_Noita muita oireita ovat mm. satunnainen silmän takainen/silmän liikuttelukipu, silmien nopea väsyminen, jolloin kirjaimet ovat vähän sameita tai maisemakin vähän kuin liian heikoilla laseilla katselisi. Ajatus on tahmea, muisti pätkii, sanoja joudun hakemaan tavallista enemmän. Asiat jäävät keskeneräisiksi: kun näkökenttään osuu jotain muuta, unohdan, mitä olin tekemässä."_
Saattaa olla hyvinkin ms-pohjaista. Ainakin nuo yllä kuvaamasi asiat olivat minulla jo vuosia ennen dignoosia ja ihmettelin niitä silloin. Ja tuosta iästä: monet ylikin kuusikymppiset ovat mäsään sairastuneet vaikka yleisin ikä onkin 20-40. Ja kun minäkin sain dignoosin, olin kuulemma plakkien määrästä päätellen sairastanut ms:ää ainakin jo kaksi vuotta. Mutta toivotaan, että saamasi uutiset ovat sinulle hyviä. Itse olin onnellinen, kun sain tietää sairastavani ms:ää enkä epilepsiaa. Se olisi minun kohdallani tuntunut keljummalle. Minä olen 42 v.
Kiitos vastauksesta. Sillä itsekin sivuutin tuon mäsä-mahdollisuuden, kun olen ajatellut, että sehän on NUORTEN ihmisten tauti. Olen kumminkin ollut reilusti yli 40-vuotias, kun noita ihme kipuja ym. alkoi ilmaantua. Minulle on yleensäkin tyypillistä odotella aika pitkään, josko jokin juttu menisi itsestään ohi. Tuosta jalkapohjajutusta puhuin työterveyshoitajalle, joka lähinnä levitteli käsiään. Se meni sitten omia aikojaan lopulta ohi.
Tämä huimaus on tässä vaiheessa, kun muut oireet ovat jo poissa, sen tyyppistä, että saan kävellessä lievää matkapahoinvointia. Kuka lääkäri nyt tuommoista uskoisi, ihan sekopäänä pitävät varmaan, kun kerron. Onneksi enää ei ole niin pahana tuo kaatavuus, vain nopeita käännöksiä pitää välttää. Tosi helpottunut olen, kun nyt on muuten suht koht hyvä olla. Ihan kuin olisi saanut jyrkänteen reunalta ryömittyä vakaammalle alustalle. Huoh!
Eli onhan sitä ollut kaikenlaista muutakin, muistuu mieleen vähitellen: tiputtelen ja tönin nurin tavaroita, kompuroin omiin koipiini, ihmisvilinässä en kestä olla ollenkaan, kun ei meinaa pysyä pystyssä, vaakasuora lumisade on kauheaa: ei saa katseelle kiintopistettä mistään. Löylyistä en tykkää. Tosin olin jo lapsena semmoinen, että saunan jälkeen makasin tunnin ihan voimattomana. Siinä saunassa ei ollut erillistä pesuhuonetta, joten ehkä olin liian pitkään kuumassa. Ei muut perheenjäsenet tosin noin reagoineet, minä vaan. Odotan kiinnostuksella lumien lähtemistä: miten käy polkupyörällä ajamisen. Vaihtoehtona minulla on matalampi versio: potkupyörä - joskin se on kiikkerämpi, mut putoaa alempaa. Aistiyliherkkyttä minulla on tuntoaistin puolella ollut varmaan parikymmentä vuotta. En siedä "hiplaavaa" kosketusta YHTÄÄN! No, jatkan myöhemmin taas. Tuleepahan itsellekin laitettua näitä muistiin, vaikkei kukaan kommentoisikaan. Lukijoita näyttää olevan kyllä.
No, olipa taas ihan samoja juttuja kuin miulla. Minunkin tasapainoni on järkkynyt mäsän myötä ja joskus tuntuu jopa kävellessä, että tulen merisairaaksi. Ja tuo tuntoherkkyys. Keljuttaa, kun muuten on kiva saada hellyyttä mieheltä ja pojalta, mutta kun se tuntuu joskus niin pahalle. Joskus ei tarvii muuta kun hius putoaa kädelle, niin värähdän. Saunassa käyn tosi harvoin ja saunan jälkeen otan jääkylmän suihkun. Lämpö siis saa minutkin veltoksi ja uupumaan. Kyllä nuo sinun oireesi aika pitkälle vaikuttavat mäsälle, mutta "ans kattoo ny."
Lueskelin tuolla kaikenlaisien ketjujen viestejä. Aina löytyy jotain uutta tuttua: neulanpisto sormenpäässä. Ihan piti tutkia etusormen päätä, että eikö siinä todellakaan ole mitään minimaalista haavaa tai lähes näkymätöntä kaktuksen piikkiä, kun tuikkii. Ei ole. Joku vaan neulalla pistelee.
Tässäpä taas mietiskelen omia omituisuuksia. Tuo kehon säätelyjärjestelmien sekaisin oleminen on kyllä aika inhottavaa.
Sairasloman aikana nukkuminen oli mitä sattui: joskus nukuin sikeästi 10 tuntia - yhdellä vessareissulla. Yhtä hyvin saatoin nukkua 2 tuntia, tai pintaunta 5 tuntia tai tai ... Ja vessareissuja on 3-5. Eräänä yönä menin nukkumaan klo 23. Mieheni katseli leffaa ja tuli vuoteeseen klo 01. Minä heräsin, eikä väsyttänyt enää yhtään ennen kuin aamulla klo 6.30. Sitten nukuin kolme tuntia. Sairaslomalla saattoi onneksi siirtyä yläkerran sohvalle katselemaan jotain yöleffaa maksukanavilta tms. Siihen joskus vahingossa sitten nukahtikin.
Verenpaineitten heittely on ollut myös uusi ilmiö: normaalitasoltani: n. 115/75, paineet välillä viskelevät tasoon 150/100 - yms., ilman mitään logiikkaa.
Paleleminen ilman syytä, joskus yht´äkkiä kuuma ilman syytä... Toisinaan syynä voi olla, että juon kupillisen kahvia tai muuta lämmintä nestettä > posket pamahtavat punaisiksi ja hikeä pukkaa.
Saunan kanssa on oltava varovainen: ei yhtään liian paljon löylyä. Jos se vähäinenkin saunominen menee liian myöhään, en saa nukuttua koko yönä.
Varsinaista tunnottomuutta ei raajoissa ole ollut. Puutuvat kyllä helposti, etenkin jalat. No, naaman toinen puoli on välillä vähän "kuollut". Se on kuitenkin enemmän vain semmoinen naamiotuntemus, oikesti naamassa kyllä on tunto.
... oli jotain vielä... en nyt muista. Lista jatkuuuuu.....
Laitetaan nämä hikoilut vaihdevuosien laskuun. Itsekkin herään yöllä ja tyyny on aivan märkä. Minulla hikoilut on vain yöllä. Taidan päästä aika helpolla.
Mummuikäinen – MS-forum – MS-diagnoosi
