Huomenta, Norja! Kyllä minun vaihdevuodet on jo olleet ja menneet jo vuosia vuosia sitten. Tai sitten olen nuortumassa ja ne ovat alkamassa uudelleen... OU NOU!
Kiitos muistutuksesta, Mirkku! Näin varmasti kannattaa tehdä. Neurol. aika on 26.3.
Onko se kovin tavallista, että neurologi lähettää suoraan työterveyslääkärin lähetteen pohjalta kuviin (EEG, magn.) ja sen jälkeen vasta on neurologin aika? Minulla meni näin päin, eli kuvat ja aivosähkökäppyrät on jo otettu, mutta neurologia en ole vielä tavannut ollenkaan.
Minusta on tuntunut, että vasen jalkani on nykyään jotenkin vähän huonompi kuin oikea. Tuli mieleeni tehdä polveen kopauttamalla se vanhanaikainen refleksitesti - en tiedä, liekö enää käytössä. Eihän tuo vasen koipi reagoi mitenkään! Yritin uudestaan pari kertaa: ei se reagoi! Oikea jalka pomppaa kyllä hiukan. Minulla on aikaisemmin nämä refleksit olleet hyvinkin voimakkaat, nyt laiskat/ei lainkaan. Tein myös toisen pikku testin (jalkapohja/jalansyrjä -raaputus). Oikea ukkovarvas reagoi vaimeasti, vasen ei yhtään. Vasen jalkaterä on vainaa. Ilmankos tasapainohäiriö kävellessä viettää enemmän vasemmalle.
Jalkapohjista en kutise tippaakaan - en ole kutissut varmaan 15-20 vuoteen. Polvet ovat ennen olleet erittäin kutinaherkät. Nyt nekin vaikuttavat melkein kuolleilta.
Tuli vielä mieleen, että eipähän tuo ole ihme, että kävely on tuntunut semmoiselta, kuin kävelisi löysän joustinpatjan päällä. Eihän tuommoiset onnettomat jalkapohjat anna maakosketuksesta luotettavaa palautetta hermostolle.
Onko kuolleet jalkapohjat mahdollisesti mäsä-oire? Jalkapohjakipujahan minulla oli silloin kauan sitten muutaman viikon. Ehkä tuo kutisemattomuus sai alkunsa silloin?
Tulis jo se neurologin tapaaminen, niin saisi selvyyttä, mitä tämä kaikki on. No, kakspuol viikkoa, ja käynti Lontoossa siinä välissä... kyllä tämä tästä. Kun nyt ei siellä Lontoossa tulisi mitään ikäviä takapakkeja.
Voi helkkari! Sain flunssan, ja nyt on olo kyllä aika inhottava: jo paremmalla tolalla olleet tasapainovaikeudet rehahtivat kukkaan oikein kunnolla, kun kaikki röörit tursuavat limaa. Lauantaina pitäis lähteä lentomatkalle. Täytyy nyt ilta käyttää höyryhengitystuokioihin. Kortisonisuihketta hain jo apteekista, jotta saisi tuota nokkavärkkiä paremmin ilmastoiduksi. HALUAN Hyde Parkiin kävelemään, se on melkein hotellin vieressä! Vievät minut tietysti siellä putkaan, jos hoipertelen enkä osaa puhuakaan kovin hyvin...
Itselläni on lääkärini mukaan parhaillaan tasapainohermon tulehdus. Kolme päivää on maailma pyörinyt ja olen oksennellut. Tänään hieman parempi, kun voin olla PC äärelläkin. Sain pahoinvointiin lääkettä, ja olen saanut syötyä jotain. Kestää kuulumma noin 10 päivää. Olin ihmeellisesti kaksi päivää aivan hyvä ensimmäisen huimauspäivän jälkeen. Hauskaa matkaa Lontooseen. Ota kyynärkeppi mukaan, niin on helpompi pysyä tasapainossa. Sen voit ostaa nopeasti, jos sinulla ei jo ole. Olis surku joutua putkaan... Kun, tai jos saat MS diagnoosin , niin hanki MS kortti.
Norja
16 - 11.03.2010, 08:25
Kiitos käynnistä Norja! Onneksi kauhea aivastelu asettui ja liikkuminenkin sujuu jo paremmin, kun olen röörejä availlut kortisonisuihkeilla.
Tässä kun on harrastanut tuota itsetutkiskelua, niin on tullut taas uusia oivalluksia. Muutamia vuosia olen ihmetellyt kahviloissa ja ruokaloissa, että miksi se olen minä, jonka taakse muodostuu aina pientä jonoa. Miten nuo toiset etenevät niin nopeasti. Minusta on vaan tullut hidas! Ja onhan se totta vie niinkin, että minä olen se, joka pudottaa kauhan kastikekuppiin tai haarukan lattialle tai lautaselle matkalla olleen salaattikökkösen matkalle. En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, mutta olen kyllä aikamoinen söheltäjä tuommoisissa paikoissa. Tähän asti olen vain ollut sitä mieltä, että muut ovat taitavia ja minä tavis ... mutta se taitaa olla niin, että ne on taviksia ja minä itse en.
Kotonahan tönin ja tiputtelen tavaroita lattialle joka päivä, mutta siellä se on jotenkin niin "normaalia", kun ei ole yleisöä.
Tähän loppuun vielä yksi huomio. joka hymyilytti jälkikäteen itseänikin. Pudotin jokin aika sitten aamutohinoissa raa´an kananmunan keittiön lattialle. Räiskis - levisi laajalle! Automaattinen ensireaktio oli jotain ehkä painokelvotonta, mutta seuraava ajatus heti perään oli, että "Oikeastaan - aika hyvin - ihminen pääsee 58-vuotiaaksi asti ennenkuin pudottaa ekan raa´an kananmunan lattialle! Wau!" Sitten vaan siivoamaan hymyssä suin. Tämä kuvastaa melko lailla tapaani ottaa vastaan kaikenlaiset elämän takapakit: Ensin hyvin voimallinen negatiivinen reaktio, ja varsin pian perään ".... mutta toisaalta....onhan tässä sekin puoli, että....." Auttaa näissä sairausasioissa merkittävästi. Ja muutenkin vastoinkäymisissä. Reaktioaikojen pituudet tietysti vaihtelevat asian vaikeusasteen mukaan.
Mummuikäinen – MS-forum – MS-diagnoosi
