No niin, nyt on neurologilla käyty: erittäin asiallinen, fiksu mies.
Syy löytyi, mutta ei ole MS. Ohimolohkossa on tarkkarajainen, hyvälaatuinen kasvain, joka aiheuttaa aivokammioihin turvotusta, ja siitä johtuen saan pieniä epilepsiakohtauksia, huimaa, väsyttää hirmuisesti, on muisti- ja keskittymisvaikeuksia. Ja koska kasvain on aivoissa oikealla puolella, vasemmalla puolella on vähän sitä sun tätä pientä oiretta. Epilepsia- ja kortisonilääkitys aloitettiin, kuukauden päästä tulee aivokirurginen leikkaus. Ajokielto mätkähti vuodeksi. Elämä jatkuu.
Nyt jätän teidät. Kiitos keskusteluista! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!
Kaikkea hyvää Sinulle Tasapainoton, olet kyllä varmasti edelleen tervetullut tänne forumiin vaikka diagnoosi olikin muuta, hyvä että tilanne selvisi... Hyviä vointeja!
Pitihän minun kuikata tänne vielä - ja varmaan myöhemminkin pistäydyn joskus... Kiitos paljon kävijöille. Olette ihania!
Muutama sananen omista reaktioista: Kun olin menossa neurologille, ajattelin, että odotettavissa on luultavasti vain huonoja tai hyvin huonoja uutisia. Hyvin huonoja olisivat olleet se, että mitään ei löydy ja kukaan ei usko tai toinen ääripää: että löytyy pahanlaatuinen kasvain/etäpesäkkeitä, ja peli alkaa olla pikaisesti selvä. Huonoja vastauksia olivat sitten kaikki muut. Sen tiesin, että "hyviä vastauksia" EI ole tulossa.
Olo on epätodellinen, merkillisen ristiriitainen: toisaalta suuri helpotus, toisaalta sopeutuminen siihen, että minulla nyt sitten oikeasti on aivokasvain ja epilepsia. Aivokasvaimesta pääsen luultavasti eroon, epilepsia saattaa jäädä, koska leikkauksesta jäävä arpi häiritsee aivojen toimintoja. Ja toki mielessä käy myös se mahdollisus, että se leikkaus ei onnistu. Yhdellä ystävälläni on nuorena leikattu aivokasvain, ja hänelle tuli jälkivuoto, ja on sen vuoksi nyt sitten ikänsä jonkin verran liikunta- ja puhevammainen.
Kaiken tämän sairastamisen keskellä olen toki moneen kertaa ehtinyt tutkia myös suhdettani kuolemaan. Sen kanssa olen sinut sikäli, että itse kuolemaa en pelkää yhtään. Äärettömän surullista se olisi etenkin läheisille - ja myös itselle - mutta läheisillä se suru kestäisi kauemmin. Se itse tapahtumaa edeltävä aika tietysti voi olla raastavaa monin erin tavoin. Mutta kyllä tästä selvitään.
Nyt tutkimaan uutta lääkedosettia. Piti ostaa uusi, kun mätkähti noita pillereitä aikamoinen kasa. Melkoinen paradoksi: juuri kun on päässyt vähän parempaan kuntoon väsymyksestä ja huimauksesta, sai lääkkeen, jonka sivuvaikutuksena on väsymys ja huimaus. Mutta sitten on "onneksi" toinen lääke, joka vaikuttaa turvotuksiin ja vähentää väsymystä ja huimausta. Lopputulos on varmaan, että yläpömpeli on pian ihan sekaisin......
Kyllä minä täällä varmaan käyn kurkkimassa aina, jos jotain postia on tullut. Siitä tulee ilmoitus sähköpostiini. Niin jotta: kirjoittamisiin!
Koin tämän paikan niin hyväksi, että tulen vieläkin... Eilen puhuin puhelimessa neurokirurgin kanssa. Se oli hyvä puhelu. Kasvaimeni on hyvälaatuinen aivokalvokasvain, oikean ohimolohkon sisäpinnassa. Sehän sijaitsee noin silmien tasalla, lähes keskellä päätä. Itseä huolestutti, että mitenkäs se tuolta pään sisältä kairataan: vaikka kasvain sinällään lienee melko pinnallinen ja irroitettavissa ilman isompia vaurioita, niin miten sinne syvälle päästään. Neurokirurgi totesi hyvin rauhallisesti, että tämä on tuolle kasvaimelle oiken tyypillinen paikka. Jihuu! He siis osaavat sen. Olin loppupäivän kuin lottovoiton saanut - silkasta helpotuksesta. Koska voin nyt kortisoni- ja epilepsialääkityksellä hyvin, turvotukset pään sisällä ovat vähentyneet ja oireet lähes poissa (tosin väsyttää edelleen), leikkaus siirtyy kesään. Hyvä sekin. Sain aikataulua elämän asioitten järjestelyyn. Töissä saan kevennettyä aikataulujani ja pomon kanssa juuri eilen puhuin, että tarvittaessa otan välillä vähän sairaslomaa - jos siltä olo tuntuu. Olen töissä kertonut tästä hyvin avoimesti kaikille työkavereille ja muille, joiden tekemisiin asiani vaikuttaa. Vastalahjaksi olen saanut sen, että ihmiset uskaltavat kysellä, jos jokin askarruttaa, eikä minuun suhtauduta siellä ollenkaan minään potilaana. Puhuttiinkin siellä, että sama tyyppihän minä olen kuin ennenkin - tieto vaan on nyt pikkusen lisääntynyt.
Toivon virkistäviä kevätpäiviä teille kaikille. Kyllä minä tänne välillä kurkkaan - ainakin jos sähköpostiin on tullut ilmoitus, että joku on käynyt. Jaksamista! Ja myös iloa elämään!
Nyt on sitten tämä mummuikäinen opertoitu. TAYS:ssa saivat koko kasvaimen raplattua pois, jonkin verran oli kiertynyt aivovaltimon ja näköhermon ympärille. Hyvälaatuinen onneksi luonteeltaan, mutta joskus nämä meningeomat ovat hankalia juuri noitten kiertymien takia. Sunnuntaina menin sairaalaan, maanantaina operoivat ja torstaina lähettivät sitten kotiin. Liikuntajalkineina ovat viileinä päivinä villatossut ja lämpiminä päivinä paljaat varpaat. Risteilen kotona eri suuntiin: sänky-sohva-keittiön tuoli-tietokonetuoli-pihakeinu jne. Enemmän istun kuin olen ylhäällä, parit päivätorkut - tai niin monet kuin sattuu tulemaan. Tämä on nyt tämmöistä hissuttelua. Kudosnestettä on vähän poskessa ja silmän alla, vaan pitäisi sen siitä hävitä vähitellen. Leukalihaksen venyttely on ainoa varsinainen "jumppa", koska se muuten jähmettyy kipeään lukitusasentoon. Muuten ei kipuja pahemmin ole. Huomenna tikit pois päästä. Haava on oikeassa ohimossa, lähtee korvan kohdalta ylöspäin, bumerangin mallinen, reilun 10 cm pituinen vetoketju siinä on. Onneksi minulla ei ole lyhyt tukka, vaan saan tuon vetskarin nätisti piiloon hiusten alle - osui sopivalle puolelle tuo jakauskin.
Täällä pärjäillään.... sairasloma on heinäkuun loppuun. Sen jälkeen on kesälomaa yli kuukausi. Syyskuussa opettelen työntekoa. Toivottavasti saivat mummelin korjattua.
Voikaa hyvin. Ja silloin kun on huonompi aika: voimia, voimia, voimia ja ystävien tukea!
Kiitos Tasapainoton sinulle lähettämästäsi viestistä. On hyvä, ett sinun asiasi on saatu hoidettua oikein loppuun saakka ja nyt on sinulla paranemisen aika ja uuden elämän aika. Pidä itsestäsi hyvää huolta ja voi hyvin tasapainoton. Jos tulee huonoja päiviä, muista meitä ja kiitä siitä, että sinä olet saanut avun ja paranet.
Mummuikäinen – MS-forum – MS-diagnoosi
