Liikunta ja oireet
Moniin MS-taudin oireisiin voi liikunnalla vaikuttaa myönteisesti. Tieto liikunnan vaikutuksesta eri oireisiin auttaa liikuntaohjelman suunnittelua. Tieto on myös tärkeää ehkäistäessä liikuntaan ja MS-tautiin liittyviä harhaluuloja.
MS-tautiin liittyvä uupuminen (fatiikki) voi vaihdella huomattavasti ja haitata monin tavoin päivittäistä elämää. Liikunnan vähentyminen saattaa osaltaan pahentaa uupuneisuutta. Aerobisen kestävyysliikunnan ja joogan on osoitettu helpottavan uupumista, mutta muistakin liikuntamuodoista saattaa olla apua. Koska fyysinen rasitus jo sinänsä aiheuttaa ainakin jonkin verran luonnollista väsymisen tunnetta, lukuisilla käytännön toimilla voi ehkäistä MS-tautiin liittyvää poikkeuksellista uupumista liikunnan yhteydessä.
Lihasvoiman heikkeneminen on yksi MS-taudin tyypillisistä oireista. Siihen vaikuttavat ensisijaisesti keskushermoston mekanismit, mutta toissijaisesti myös käyttämättömien lihasten surkastuminen, joka puolestaan on seurausta sairaudesta johtuvasta liikkumiskyvyn rajoittumisesta. Voimaharjoittelu eri muodoissaan on tehokasta ja sopivaa haluttaessa säilyttää lihasmassaa ja ehkäistäessä lihasten toiminnan heikentymistä MS-tautia sairastavilla.
Spastisuutta esiintyy usein lihasten heikentymisen yhteydessä, erityisesti alaraajojen lihaksissa. Se voi aikaansaada liikerajoituksia, epämukavuutta ja joskus lihas- tai niveljäykistymiä. Venyttelyharjoitukset muodostavat kulmakiven spastisuuden ja jäykkyyden oireidenmukaisessa hoidossa lääkehoidon ja fysioterapian ohella. Venyttely on suositeltavaa aloittaa sairauden varhaisvaiheista alkaen.
Tasapainohäiriöt ovat yleisiä MS-taudin oireita, jotka usein rajoittavat osallistumista liikuntaan. Heikentyneen tasapainon aiheuttamia ongelmia voi kompensoida monella tavalla. Apuvälineet, vesiliikunta tai liikunta istuvassa asennossa seisomisen sijaan (esim. kuntosalissa) ovat esimerkkejä käytännön ratkaisuista, joista voi olla apua. Koska useat tekijät säätelevät tasapainoa, on hyvä huomata, että lähes kaikentyyppinen liikunta tarjoaa tarkoituksenmukaista ärsykettä tasapainomekanismeille.
Virtsarakon toimintaan ja hengitykseen liittyvät ongelmat ovat esimerkkejä muista oireista, joihin voi vaikuttaa säännöllisellä harjoittelulla. Osaa virtsarakon toimintaan liittyvistä ongelmista voi lievittää lantionpohjan harjoituksilla. Hengitysharjoituksista tiedetään olevan apua hengitystoiminnolle, ja ne voivat parantaa myös hengityslihasten kestävyyttä.
Jotkin oireet saattavat rajoittaa liikunnan toteuttamista, etenkin sairauden edettyä pitemmälle. Näihin kuuluvat ataksia, kipu, lämpöherkkyys, näköhäiriöt ja kognitiivisten toimintojen heikentyminen. Mikään näistä oireista ei kuitenkaan ole ylittämätön este liikunnalle, ja useimpien oireiden kanssa pärjää liikunnan yhteydessä soveltavilla käytännön ratkaisuilla. Hyvä esimerkki tästä on heikentynyt lämmönsietokyky, joka on hyvin yleistä MS-taudissa. Yleensä tehokas liikunta nostaa ruumiin ydinlämpötilaa, mikä voi aiheuttaa ongelmia, koska ydinlämmön kohoaminen saattaa hidastaa MS-tautia sairastavalla hermoimpulssien välittymistä ja täten lisätä neurologisten oireiden määrää. Onneksi lämmön aiheuttamia ongelmia, myös liiallista uupumista, voidaan tehokkaasti ehkäistä viilentämisellä tai muilla menetelmillä.
Käytännön neuvoja, miten voi lievittää lämmön aiheuttamia ongelmia ja ehkäistä liiallista uupumista fyysisen rasituksen aikana.
– Juo nesteitä ennen kuntoilua ja sen aikana.
– Viilennä kehoasi etukäteen: ota kylmä/viileä suihku tai kylpy, käytä kylmäliiviä ja/tai kylmähattua.
– Pukeudu sopiviin (hengittäviin, ei liian lämpimiin) vaatteisiin.
– Pyyhi ihoasi esimerkiksi märällä pyyhkeellä.
– Tee liikuntaharjoitukset aamulla, koska usein keho sietää liikuntaa paremmin aamuisin kuin iltapäivällä.
– Sisäliikunnan tulisi tapahtua hyvin ilmastoidussa tilassa.
– Pidä toistuvia taukoja harjoittelun aikana.
