Pahenemisvaiheiden hoito
MS-taudin pahenemisvaiheen eli relapsin hoitoon määrätään ensisijaisesti kortikosteroideja, jotka lievittävät pahenemisvaihetta ja nopeuttavat sen ohimenoa.
Kortikosteroidit ovat kortisonin johdannaisia
Kortisoni on elimistön luonnollisesti tuottama hormoni. Sana 'kortisoni' on peräisin ulointa kuorta tarkoittavasta sanasta 'cortex', sillä kortisonia syntyy lisämunuaiskuoressa. Kortisonia erittyy pelon, hyökkäyksen ja paon yhteydessä, ja se vaikuttaa elimistössä monin tavoin. Se esimerkiksi lisää veren sokeripitoisuutta ja estää aineenvaihduntaan liittyviä tapahtumia, kuten ruoansulatusta ja lihaskudoksen muodostusta. MS-taudin yhteydessä kortisonin kyky estää elimistön immuuni- eli puolustusjärjestelmän toimintaa on hyödyllinen. Kortisoni hillitsee tulehdusta. MS-taudin hoidossa käytetään kortikosteroideja, jotka eroavat hieman elimistön omasta kortisonista mutta joilla on silti samankaltainen vaikutus.
1950-luvulla MS-potilaiden hoitoon kokeiltiin adrenokortikotrooppista hormonia (ACTH), joka edistää elimistön omaa kortisonituotantoa lisämunuaiskuoressa. ACTH:n todettiin parantavan tilannetta merkittävästi, kun sitä käytettiin MS-taudin pahenemisvaiheen aikana. Noin 25 vuotta sitten ACTH olikin MS-taudin äkillisten pahenemisvaiheiden vakiohoito, mutta nykyään sen käyttö on vähäistä.
Kortisoni ja steroidit
Lääketieteellisiin tarkoituksiin käytettäviä kortisonin johdannaisia kutsutaan glukokortikoideiksi, kortikosteroideksi tai lyhyesti steroideiksi. Synteettisiä glukokortikoideja on monia, ja ne eroavat toisistaan teholtaan ja vaikutuksiltaan. Steroidit ehkäisevät tulehdusta MS-taudin yhteydessä estämällä immuunisolujen kulkeutumisen aivoihin sekä vähentämällä nesteen kertymisestä aiheutuvaa turvotusta. Lisäksi steroidit vähentävät B-imusolujen (vasta-aineita erittävien valkosolujen, lymfosyyttien) tuottamien vasta-aineiden määrää.
Luonnolliseen kortisoniin verrattuna metyyliprednisolonilla on viisi kertaa parempi tulehdusta ehkäisevä vaikutus, joka kestää lähes kaksi kertaa niin pitkään kuin kortisonin vaikutus. Metyyliprednisolonia käytettäessä MS-taudin pahenemisvaiheet siis lievittyvät ja menevät ohi nopeammin, mutta taudin pitkäaikaisennusteeseen sillä ei ole vaikutusta. 1970-luvulla tehdyissä tutkimuksissa käytettiin ACTH-hoidon sijasta kortisonia tai toista samantyyppistä ainetta eli prednisonia. Tuolloin kortisonilla tai prednisonilla ei näyttänyt olevan selvää vaikutusta MS-taudin pahenemisvaiheisiin. Vuonna 1980 tutkittiin laskimoon annettujen suuriannoksisten metyyliprednisolonien vaikutusta MS-tautiin. Niiden todettiin estävän erittäin hyvin pahenemisvaiheiden ilmaantumista. ACTH-hoitoon verrattuna ne tehosivat nopeammin ja niiden vaikutus kesti pidempään.
Metyyliprednisoloni lievittää pahenemisvaiheita ja nopeuttaa niiden ohimenoa sekä vähentää hieman lihasjäykkyyttä. Siksi se sopii erinomaisesti MS-taudin pahenemisvaiheiden hoitoon mutta ei kuitenkaan jatkuvaan käyttöön. Toistetuissa tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että suun kautta annetuilla pienillä steroidiannoksilla olisi pitkään käytettynä hoidollista vaikutusta.
Pitkäaikaisella steroidihoidolla on hankalia haittavaikutuksia, kuten lihasten surkastuminen, luukato (osteoporoosi) ja huomattava painon lisääntyminen. Pitkäaikainen steroidien käyttö onkin perusteltua vain, jos tarjolla ei ole parempaa vaihtoehtoa.
Pitkäkestoiselle pieniannoksiselle steroidihoidolle ei ole käyttöä MS-potilaiden hoidossa. Laskimoon annetun metyyliprednisolonin on kontrolloiduissa tutkimuksissa todettu olevan tehokasta. Suomessa suuriannoksista metyyliprednisolonia käytetään akuuttien pahenemisvaiheiden hoitoon. Annos on tällöin yleensä 1 g metyyliprednisolonia laskimonsisäisesti kolmena perättäisenä päivänä (1).
Haittavaikutukset
Laskimoon annetuilla suurilla metyyliprednisoloniannoksilla on harvoin hankalia haittavaikutuksia. Ne saattavat aiheuttaa yliherkkyysreaktioita, jotka voivat joskus johtaa sydämen rytmihäiriöihin, ja joissakin tapauksissa verenpaineen nousua potilaille, joilla on jo ennestään kohonnut verenpaine. Silloin tällöin on ilmennyt psyykkisiä sivuvaikutuksia ja harvinaisissa tapauksissa epileptisiä kohtauksia. Suurten steroidiannosten pelätään aiheuttavan vaikeita haittavaikutuksia, kuten luukuoliota, mutta se on erittäin harvinaista.
Suuriannoksinen metyyliprednisolonihoito on turvallista MS-taudin pahenemisvaiheen aikana. Suuria metyyliprednisoloniannoksia ei tulisi kuitenkaan käyttää, jos potilaalla on rytmihäiriöitä, vakavia munuaistoiminnan häiriöitä tai epilepsia.
Steroideilla on myös lievä euforisoiva eli mielialaa kohottava vaikutus. Potilaat kertovat usein tuntevansa olonsa paremmaksi steroidien käytön jälkeen. Tällaisessa tapauksessa potilas saattaa pyytää säännöllistä steroidihoitoa, mutta tämä ei ole suositeltavaa edellä mainitun haittavaikutusriskin vuoksi. MS-potilaiden psyykkisiä ongelmia ei pitäisi hoitaa steroideilla vaan sellaisilla lääkkeillä, joilla on suora vaikutus aivoihin.
Viitteet
1. Suomen Neurologinen Yhdistys ry. Multippeliskleroosin diagnostiikka ja lääkehoito. Käypä hoito -suositus. Duodecim 2002;118:1411-23, 1. päivitys 3.7.2006, s. 1-18.
(Artikkeli luettavissa myös Internetin kautta osoitteessa http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kaypahoito?suositus=H36070)
