Primo-lehden asiantuntijahaastattelussa neurologian erikoislääkäri, dosentti Laura Airas - aiheena raskaus ja perhesuunnittelu
Tiedolla ja tunteella, Primo 1/2008, s. 8-9
- Raskauteen ja perhesuunnitteluun liittyvistä asioista on mukava jutella potilaiden kanssa. Vanhat myytit MS-taudin ja lastensaamisen yhteensopimattomuudesta on syytä unohtaa, koska useimmiten kaikki menee hyvin, Turun yliopistollisen keskussairaalan neurologian erikoislääkäri, dosentti Laura Airas hymyilee.
Airaksen MS-potilaista viidestä seitsemään tulee vuoden mittaan raskaaksi ja saa lapsen. Vastaanotolle tulijat ovat nykyisin varsin hyvin informoituja ja perillä MS:n vaikutuksista raskauteen ja lapseen.
- Keskustelut ovat yleensä hyvin käytännönläheisiä, esimerkiksi lääkitykseen liittyviä.
Pahenemisvaiheet harvinaisia
Vielä toistaiseksi suositellaan, että vauvaa harkitseva lopettaisi lääkityksen paria kuukautta ennen mahdollista raskautta ja jatkaisi lääkkeetöntä elämää raskauden ja imetyksen ajan. Tämä onnistuu yleensä hyvin, koska MS-tauti on yleensä aika rauhallinen raskauden ajan.
- Pääsääntöisesti raskaudet sujuvat hyvin, pahenemisvaiheet ovat tuikiharvinaisia ja äiti ja tuleva vauva voivat mainiosti. Useimmiten ensimmäinen pahenemisvaihe tulee äidille vasta imetyksen loputtua.
Aina kaikki ei mene oppikirjojen mukaan ja joskus joudutaan turvautumaan immunoglobuliinilääkitykseen jo synnytyssairaalassa. Mahdollisuutta käyttää Interferonia imetyksen aikana tutkitaan vielä.
Lääkäri määrää lepoa
Raskaus on naisille nimensä mukainen. Alkuvaiheessa väsymys saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä, pahoinvointi vaivaa ja olo on muutenkin outo. Loppuvaiheessa vatsa on tiellä, hyvää asentoa ei tunnu löytyvän ja liikkuminen on hankalaa. MS-äidin kannattaa raskauden loppua kohden olla ylimääräisen huolellinen liikkuessaan. Muuten pätevät samat ohjeet kuin muillekin odottajile: lepää, syö monipuolisesti äläkä stressaa.
- Ja muista, että jos sohva houkuttelee enemmän kuin vaikkapa kotityöt, kellahda heti, lääkäri Airas määrää.
Varmuutta polilta
Useimmille kroonisesti sairaille odottajille Laura Airas suosittelee raskauden seurantaa sairaalan äitiyspoliklinikalla.
- Se on aina varminta, ja antaa mahdollisuuden reagoida nopeammin, jos jotain yllätyksiä tulee eteen. Samalla varmistetaan se, että kätilöt ja lääkärit tietävät äidin MS-taudista, mikä on tietysti tärkeää synnytyksen sujumiselle. Mahdolliset tuntoaistin häiriöt voivat haitata supistusten tunnistamista ja esimerkiksi epiduraalipuudutusta ei aina suositella ensimmäiseksi kivunlievittäjäksi. Toisaalta, jos tauti on pitkään ollut rauhallinen ja oireet todella lieviä, on normaali neuvolaseurantakin ihan riittävän pätevä.
Taaperosta teini-ikään...
... ja siitäkin eteenpäin. Lapsi tuo mukanaan paljon positiivista virettä elämään, mutta joskus on pakko on pakko ottaa kipeät tosiasiat huomioon.
- Kerran pari vuodessa joudun suosittelemaan, että raskautta vielä harkittaisiin. Jos tauti on kovin aktiivinen, eli aivomuutoksia, pahenemisvaiheita ja toiminnallista haittaa on paljon, voi pienen lapsen kanssa selviäminen olla haasteellista, Laura Airas muistuttaa.
Alkuvaiheen aikana perheen turvaverkko saattaa olla hyvinkin tiheä, pieni tulokas kiinnostaa mummeja ja kummeja. Kahden teini-ikää lähestyvän tyttären äitinä Laura Airas muistuttaa verkoston merkityksestä jatkossakin.
- Kysehän ei ole pelkästään siitä, että jaksaa hoitaa yösyötöt ja vaipanvaihdot, vaan vuosien kasvatusprosessista ylä- ja alamäkineen.
Mitä miettii mies?
MS-tautia sairastavien miesten ja naisten suhtautuminen raskauteen ja lapsen saamiseen on erilaista. Miehellä saattaa olla murheita erektion kanssa, vaikkakin ne yleistyvät keskushermostomuutosten myötä vasta taudin edetessä.
Miespuolinen MS-potilas pohtii usein ensisijaisesti miten lapsesta jaksetaan pitää huolta ja miten pitkään mies pystyy hoitamaan perheen elatuksen.
Naiselle tärkeitä ovat tietysti itse raskauden sujuminen, sikiön hyvinvointi, synnytys ja oma vointi rumban aikana ja sen jälkeen. Yhteistä on pohdinta taudin periytymisestä.
- Perinnöllisyys mietityttää monia. MS-vanhempien lapsen riski sairastua on vain lievästi kohonnut, joten mielestäni sitä ei kannata liiemmin murehtia. Itseasiassa tässä ei ole mitään eroa terveisiin odottajiin; todennäköisesti jokainen odottaja on jossain vaiheessa raskautta huolissaan tulokkaan terveydestä.
