Tavallisimmat neurologiset tutkimukset
Esitiedot
Selvittääkseen, mistä sairaudesta on kyse, neurologi kysyy ensin, mitä sairauksia tai oireita potilaalla on aiemmin ollut. Vaikka tekniikka on kehittynyt, esitietojen kysely on edelleen neurologisen tutkimuksen tärkein osa.
Pikkuseikoilla on merkitystä
Esitiedot ovat tietoa aiemmista sairauksista. Niihin kuuluvat nykyiset ja aiemmat oireet, kuten pistely, puutuminen tai virtsarakon tai suolen toimintahäiriöt sekä tiedot muiden perheenjäsenten sairauksista. Lääkäri etsii sairauden paljastavia merkkejä ja oireita sen perusteella, mitä hänelle kerrotaan. Hyödyllistä tietoa voivat tarjota jopa näennäisesti merkityksettömät pikkuseikat, kuten ”pistely oli niin häiritsevää, että peruin hammaslääkäriaikani” tai ”ensin minulla oli suonenvetoa vasemmassa jalassa mutta kun se tuli uudestaan, se oli pikemminkin jomottavaa kipua”.
Neurologin on tärkeää saada niin paljon tietoa kuin mahdollista, jotta muut sairauden syyt voidaan sulkea pois. Esimerkiksi huimaus (yleinen MS-taudin oire) voi johtua myös sisäkorvan häiriöstä. Näön sumentuminen, tasapainon menetys ja epäselvä puhe ovat kaikki MS-taudin oireita, mutta ne voivat johtua myös muista sairauksista tai joidenkin lääkkeiden käytöstä. Tämän vuoksi neurologi saattaa tutkia myös muita kuin MS-tautiin liittyviä asioita.
Näitä tutkitaan:
• liikuntakyky (liikkeiden hallinta)
• aistien toiminta (aistien hallinta, esim. tuntoaisti tai kipuaisti)
• aivorunko (aivohermot, esim. tahdosta riippumattomat silmänliikkeet)
• pikkuaivot (tahdosta riippumattomien liikkeiden kuten tasapainon hallinta)
• näkö (näköinformaation havaitseminen ja käsittely)
• henkiset eli kognitiiviset toiminnot (vireystila, puhe- ja keskittymiskyky).
