Mitä magneettikuvaus on ja miten se toimii?
Vesi on ratkaisevan tärkeää magneettikuvauksessa
Magneettikuvaus toimii, koska ihmiskehossa on vettä enemmän kuin mitään muuta ainetta – noin 75 %. Vesimolekyyli (H2O) muodostuu kahdesta vetyatomista (H) ja yhdestä happiatomista (O). Kunkin vetyatomin ydin (nukleoni) sisältää yhden protonin (positiivisesti varautuneen alkeishiukkasen). Tavallisesti protonit pyörivät jatkuvasti ja pysyvät siksi pienen magneettikentän sisällä.
Yleensä atomin sisäinen magneettikenttä on satunnaisesti suuntautunut (eli sillä ei ole tiettyä yleissuuntaa). Kun ihminen asettuu magneettikuvauslaitteeseen, joka on itse asiassa hyvin suuri, voimakas magneetti, kehon protonit järjestäytyvät joko kuvantamislaitteen voimakkaan magneettikentän suuntaisesti tai sitä vastaan.
Magneettikuvauksessa käytetään radioaaltoja
Kuva saadaan aikaan niin, että lyhyitä radioaaltojen purkauksia eli pulsseja suunnataan tutkittavalle alueelle erityisen vastaanottoantennin kautta. Tämä töytäisee protonit pois tasapainosta ja saa ne muuttamaan suuntaustaan.
Terveen ja sairaan kudoksen vesipitoisuus on erilainen
Tietystä kudoksesta tulevan magneettikuvaussignaalin voimakkuus riippuu kudoksen protonien tiheydestä ja siis sen vesimäärästä. Mitä enemmän vettä kudoksessa on, sitä voimakkaampi signaali on ja sitä parempi siitä muodostuva kuva. Siksi ihmiskeho on magneettikuvaukseen ihanteellinen. Eri kudokset sisältävät vaihtelevan määrän vettä, ja yleensä sairaassa tai vaurioituneessa kudoksessa on enemmän vettä kuin terveessä kudoksessa. MS-taudissa päähuomio kohdistuu aivoihin ja selkäytimeen (eli keskushermostoon). Keskushermoston vaurioissa on tavallista enemmän vettä.
