Mitä magneettikuvaus on ja miten se toimii?
Magneettikuvaus ja MS-tauti
Magneettikuvaus on lisännyt monilla keskeisillä tavoilla MS-taudin tuntemusta. Siitä on arvokasta apua MS-taudin diagnoosissa, ja se auttaa ymmärtämään sairauden etenemistä. Kliinisissä tutkimuksissa magneettikuvaus on nopea ja objektiivinen keino arvioida hoidon vaikutusta MS-taudin kulkuun.
Diagnoosi
Vahvasti MS-tautiin viittaavana pidetään magneettikuvalöydöstä (erityisesti T2-painotteista), jossa näkyy vähintään neljä vaurioaluetta aivoissa tai kolme vaurioaluetta, joista yksi sijaitsee aivokammioita ympäröivällä eli periventrikulaarisella alueella. Koska nämä toteamisperusteet ovat herkkiä (on tunnistettava useita vaurioita), mutta eivät poissulkevia (myös tietyt muut sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia aivovaurioita), on kehitetty tarkempia perusteita.
Vaurioita on oltava kolme ja kahden seuraavan vaatimuksen on täytyttävä:
- vaurio on periventrikulaarinen (aivokammioita ympäröivällä alueella)
- vaurion halkaisija on vähintään 6 mm
- vaurio sijaitsee pikkuaivojen alapinnalla (infratentoriaalinen vaurio). Pikkuaivot sijaitsevat takaraivon alaosassa, lähellä niskaa (1).
Sairauden kulun ymmärtäminen
MS-taudin tutkimuksiin käytetään yleisesti kolmentyyppisiä magneettikuvia, jotka kaikki perustuvat MS-vaurioiden tavallista suurempaan vesipitoisuuteen. Kuvat saadaan käsittelemällä magneettikuvaukseen käytettäviä radioaaltoja eri tavoin, ja niitä nimitetään T1-, T2- ja protonitiheyspainotteisiksi. Niiden avulla saadaan lisätietoa MS-taudin luonteesta.
T1-painotteisista kuvista saa runsaasti tietoa aivojen rakenteesta. Tämän tyyppisissä kuvissa poikkeavat alueet näkyvät tummina pisteinä, ja kuvat sopivat erityisen hyvin vanhojen vaurioiden tunnistamiseen.
Alla olevassa T1-painotteisen kuvan varjoaineella tehostetussa versiossa näkyy vaurioita, joita ei näy tavallisessa magneettikuvassa. Kirkkaina näkyvät alueet, joihin varjoainetta on kerääntynyt – ne ovat aktiivisia MS-vaurioita. Vanhat vauriot ovat tummia.
T1-painotteisia kuvia otettaessa käytetään usein gadoliniumia sisältävää varjoainetta, joka ruiskutetaan vereen ennen kuvan ottamista. Se korostaa (tehostaa) uusia tulehdusalueita, jotka osoittavat taudin aktiivisuutta.
T2- ja protonitiheyskuvaus
T2-painotteisessa kuvassa (oikealla) ei näy yhtä paljon rakenteellisia yksityiskohtia kuin T1-painotteisessa kuvassa. Siinä näkyvät sekä uudet että vanhat vauriot, ja sitä käytetään usein MS-taudin diagnosointiin. T2-painotteisia kuvia voidaan ottaa toistuvasti tietyn ajan kuluessa, jolloin saadaan kuvasarja taudin etenemisestä.
Protonitiheyspainotteinen kuva (alla). Tämäntyyppisessä kuvassa erottuvat sekä vanhat että uudet vauriot, jotka näkyvät kirkkaina alueina. Sen avulla pystytään tunnistamaan etenkin nesteen täyttämien kammioiden lähellä olevat vauriot.
Diagnoosi
Näitä erityyppisiä kuvia voidaan käyttää selvitettäessä sairauden etenemistä kolmessa MS-tautityypissä – aaltomaisesti etenevässä, ensisijaisesti etenevässä ja toissijaisesti etenevässä MS-taudissa. Esimerkiksi toisin kuin aaltomaisessa MS-taudissa ensisijaisesti etenevässä muodossa vauriot ovat yleensä pieniä eivätkä näy edes varjoaineen avulla, mikä osoittaa, että tulehdus on hyvin vähäistä.
Vaurion sijainnista riippuu, missä määrin fyysisiä oireita se aiheuttaa. Esimerkiksi selkäytimen vaurio voi aiheuttaa raajojen puutumista ja rakon toimintahäiriöitä, koska se vaikuttaa niihin hermoimpulsseihin, jotka kulkevat aivoista näille alueille. Näköhermon vauriot aiheuttavat usein näköhermon tulehduksen, joka voi johtaa näön sumentumiseen tai värinäön menettämiseen, koska vaurio huonontaa näköhermon toimintakykyä.
Monet suuretkin vauriot ovat usein kliinisesti hiljaisia eli eivät aiheuta oireita, mutta mitä suurempi vaurio on, sitä suurempi on vaara, että aivojen tärkeät osat vaurioituvat ja oireita ilmenee.
Hoidon vaikuttavuuden arviointi magneettikuvauksen avulla
Koska magneettikuvaus on kajoamaton (noninvasiivinen) menetelmä, sitä käytetään objektiivisena työkaluna, jonka avulla samaa potilasta voidaan kuvata toistuvasti. Näin voidaan arvioida hoidon vaikutusta taudin aktiivisuuteen (uusien, suurentuneiden tai uusiutuneiden vaurioiden määrää). Nykyään magneettikuvaus on vakiomenetelmä MS-taudin diagnosoinnissa. Kliinisissä tutkimuksissa sillä arvioidaan hoidon (esim. beetainterferonien) vaikutusta taudin etenemiseen.
Viitteet
1. Fazekas et al. Neurology 1999; 53: 1448–456.
2. De Rita T. MS-taudin kuvantamismenetelmät. Neuroradiologian erikoislääkäri Prasun Dastidarin haastattelu. Schering-Uutiset 2004;2:8-9.
3. Pyhtinen J., Koivula A., Reunanen M. Magneettikuvauslöydökset multippeliskleroosissa. Suomen Lääkärilehti 2003;49-50:5025 – 5030.
4. Suominen S. Magneettikuvilla yhä tarkempaa tietoa MS:stä. Dosentti Prasun Dastidarin haastattelu. Avain 2005;3:18-21.
5. De Rita T. MS-diagnostiikkaa yksityissektorilla. Dosentti Timo Kurjen haastattelu. Schering-Uutiset 2005;1:10.
