Miten MS-tauti etenee?
Kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO)
Nykyään suuri osa potilaista tutkitaan jo ensimmäisen MS-tautiin sopivan oireen yhteydessä. Heillä on tuolloin ollut vasta yksi MS-tautiin sopiva oire tai oireyhtymä, Clinically Isolated Syndrome (CIS), joka on suomennettu kliinisesti eriytyneeksi oireyhtymäksi (KEO). Näille potilaille on tältä pohjalta nyt kehitetty oma nimikin, KEO- eli CIS-vaiheen potilaat.
Yhden oireen jälkeen on yksilötasolla vaikea sanoa, onko odotettavissa toista oiretta ja koska se tulee. Tässä voi kuitenkin magneettikuvaus olla apuna: mikäli alkuvaiheen kuvauksessa löytyy runsaasti MS-taudille tyypillisiä muutoksia, on todennäköisempää, että tauti antaa vielä kuulua itsestään.
Jäävuori-ilmiö
MS-tautia voi verrata jäävuoreen, sillä suurin osa sen vaikutuksista tapahtuu näkymättömissä, ”pinnan alla” eikä aiheuta oireita. Vain pieni osa näkyy oireina, ”pinnalla”. Magneettikuvauksen avulla voidaan selvittää, onko potilaan aivoissa tulehdusalueita, jota potilas ja neurologi eivät oireina havaitse. Nämä ovat taudin ”pinnan alaisia” vaikutuksia. Tauti on pitkäaikaisuudestaan huolimatta muuttuva ja oirekuva voi vaihdella. Jos otettaisiin peräkkäisiä MRI-kuvauksia samalta MS-tautia sairastavalta henkilöltä, nähtäisiin joidenkin tulehdusalueiden ”sammuvan” eli häviävän kuvista ja uusien, aktiivisuudeltaan vaihtelevien muutosten taas ilmaantuvan. Suuri osa ei-aktiiveista muutosalueista kuitenkin muodostaa arven, joista tauti saa nimensäkin.
Alkuvaiheen oireisto
MS-taudin kulku vaihtelee hyvin paljon eri potilailla, joten minkäänlaisia ennusteita taudin käyttäytymisestä jatkossa on vaikea tehdä. Moni tautiin sairastunut säilyy hyvässä kunnossa vuosikausia ja jatkaa normaalisti työ- ja perhe-elämää, mm. hankkii lapsia. Joillekin taas tulee jo alkuvaiheessa pysyviä hermostollisia puutosoireita. On tavallista, että sairaudessa nähdään n. yksi kliininen pahenemisvaihe vuodessa, josta alkuun parannutaan täydellisesti. Tavallista on myös, että pahenemisvaiheita on ensimmäisten vuosien aikana eniten ja määrä vähenee taudin kestettyä pitempään. Tämä liittyy taudin biologiseen kulkuun: aivoissa on tulehduksellista aktiivisuutta alkuvaiheessa enemmän ja uusi tulehduspesäke voi laukaista uuden pahenemisvaiheen.
Myöhäisemmän vaiheen oireisto
Ajan kuluessa tulehduksellisia prosesseja tärkeämmäksi nousevat keskushermoston pysyvät muutokset, jotka eivät enää katoa ja joihin voi liittyä myös aivoaineksen vähenemää. Tällöin myös pahenemisvaiheiden väliset oireet, kuten liikkumisen ongelmat, voivat muuttua selvemmiksi samalla kun itse pahenemisvaiheiden määrä vähenee. Keskimäärin n. puolet MS-tautiin sairastuneista joutuu ottamaan kävelyn apuvälineen käyttöön 10 vuoden jälkeen, joten puolet potilaista liikkuu normaalisti vielä silloinkin. MS-taudilla ei ole vaikutusta odotettavissa olevaan elinaikaan. Sekä pahenemisvaiheiden ilmaantumista että taudin etenemistä voidaan hidastaa tehokkaalla lääkityksellä.
