Miten MS-tauti todetaan?
Kliininen tutkimus
Usein potilas hakeutuu lääkärille tai suoraan sairaalaan ensimmäisten selkeiden oireiden yhteydessä, oiretyypeistä enemmän yllä olevassa kappaleessa. Ensioireiden jälkeen potilaalta kysellään tarkasti aiemmista oireista ja tuntemuksista, jotka ovat saattaneet jäädä huomiotta. Sen jälkeen tehdään kliininen tutkimus, jossa pyritään havaitsemaan poikkeavat löydökset eri hermoalueiden toiminnoissa. Tällaisia löydöksiä ovat esim. kiihtyneet jänneheijasteet eli ns. refleksit, silmien liikehäiriöt ja tuntopuutosalueet. Sekä nykyisten että aiempien oireiden kartoitus ja poikkeavien löydösten havainnointi ovat tärkeitä myös hoitomahdollisuuksien kannalta, koska lääkkeiden korvattavuusjärjestelmä perustuu mm. oireiden ja kliinisten löydösten yhdistelmään.
Magneettikuvaus
Nykyään jatketaan tutkimuksia aivojen magneetti- eli MRI-kuvauksella poikkeavien tulehdusalueiden eli plakkien löytämiseksi aivoissa. MS-diagnoosin asettaminen perustuu nykyään yhä enemmän MRI-kuvaukseen ja siksi on kehitetty kriteerit, jotka MRI-löydöksen täytyy täyttää, että voidaan puhua MS-taudille tyypillisistä löydöksistä. Tulehdusalueita eli ns. plakkeja on oltava useita ja niitä on löydyttävä MS-taudille tyypillisiltä alueilta aivoissa. Niiden pitää lisäksi olla tietyn kokoisia ja näköisiä, että ne viittaavat selkeästi MS-tautiin. Nämä määritelmät ovat tärkeitä, koska keskushermostossa esiintyy toisinaan ns. viattomiakin muutosalueita, jotka on voitava erottaa varsinaisiin sairauksiin liittyvistä löydöksistä. Tämän vuoksi joskus käytetään vielä röntgenvarjoainetta tehostamaan löydöksiä. Gadolinium-niminen varjoaine kertyy MS-taudissa aktiiveihin, uusiin pesäkkeisiin. Magneettikuvauksella voidaan tietyissä tapauksissa nopeuttaa MS-diagnoosin tekoa.
Selkäydinnestenäyte
Selkäydinneste- eli ns. likvornäyte on neljäs kulmakivi MS-diagnoosin ”kokoamisessa” oireiden, kliinisten löydösten ja MRI-kuvauksen lisäksi. Nimestään huolimatta ristiselän tasolla ei ole enää varsinaista selkäydintä vaan pelkkä nesteontelo, josta näyte saadaan turvallisesti. Näyte otetaan ristiselästä ohuella neulalla. Näytteen ottoon liittyvä kipu ei juuri poikkea tavallisen verinäytteen ottamisesta taitavissa käsissä. Näytteestä tutkitaan keskushermoston puolustusmekanismien liiallista aktivaatiota, mikä aiheuttaa MS-taudin oireet. Röntgenkuvaukset antavat vain epäsuoraa tietoa keskushermoston tapahtumista. Selkäydinnestenäytteestä saadaan suoraan tietoa tulehduksellisen aktiivisuuden tasosta. Sillä voidaan myös sulkea pois muita mahdollisia oireiden aiheuttajia, kuten borreliainfektio.
Herätevastetutkimukset
Välillä käytetään tämän lisäksi ns. herätevastetutkimuksia. Tällöin tutkitaan hermojen johtonopeuksia sekä raajoissa että näköhermon osalta mittaamalla sähköisen impulssin kulkua ääreishermoissa. MRI-kuvauksen yleistymisen myötä nämä tutkimukset ovat jääneet aiempaa vähäisemmälle käytölle, koska nähtävät muutokset eivät ole tyypillisiä juuri MS-taudille, vaan voivat johtua muistakin syistä.
